Andradina

Gatinha Assanhada - Gusttavo Lima

Balada boa - Gusttavo Lima

En mä oo vielkään saanut Marialta loppuja kuvia, mutta en viitsi enää viivyttää Andradinasta kertomista ties kuinka pitkälle, joten julkaisen tän postauksen nyt tämmöisenä.

Mulla on täällä pakkaaminen menossa. Joulu olikin loppujenlopuksi mukava ja sain ihania lahjoja Suomesta. Niistä kertoilen sitten rannalta tulon jälkeen!

Selvisin Andradinasta yksin kotiin kahdentoista bussissa istutun tunnin jälkeen! Välissä vaihdoin bussia ja kävelin vielä asemalta kotiin, kun hostperhe oli käymässä isovanhempien luona. Reissu oli kiva, mutta puolentoista viikon jälkeen olin kyllä ihan valmis tulemaan kotiin. Viikon aikana me vietettiin kivan rauhallisia kotipäiviä, yritettiin selvitä reilun neljänkymmenen asteen kuumuudesta ja riitti meille myös paljon ohjelmaa:

- keilausta
- Marian kavereiden näkemistä
- jätskillä käyntiä
- häät, toivoinkin että pääsisin joskus näkemään brassihäät!

kirkon lasimaalaukset oli ihan kun suomenlippuja!

- elokuvien katselua ja parista sadepäivästä nauttimista
- kellon ympäri nukkumista
- pullanleivontaa
- shoppailua
- Gusttavo Liman ja Israel&Rodolffon konsertti, johon lippu maksoi naurettavan vähät 12 euroa
- vaihtareiden churrasco eli grillaamista, näin taas suomalaista Vilmaa ja päästiin höpöttämään oikein paljon suomea, tuntu hassulta!

kuka pelasti joulun

Postimies! Ehkä postissa ei oltukaan myöhässä, vaan haluttiin vaan olla tosi täsmällisiä ja tuoda mulle kunnon toimitus jouluaattona.

Mä säntäilin tänään aamupäivällä ruokakauppaan suklaaostoksille - olisin käynyt ihan suklaakaupassa mutta siellä oli ulos asti jono, joten tyydyin supermarkettiin ja kahdenkymmenen minuutin kassajonossa seisomiseen. Kävin pikaisesti viemässä pienen lahjan vanhalle hostperheelle, ja sitten tulin kotiin puhumaan meidän perheen kanssa skypessä, kun ne availi lahjat. Ei mulla sitten enää ollutkaan mikään surkea olo. Nyt siellä Suomessa alkaa olla joulu "ohi", mutta me ollaan vasta lähdössä isovanhempien luo jouluaterialle ja lahjoja avaamaan. Mä näytän näille "ei hankita lahjoja"-ihmisille, muhaha, mulla on varmaan kaikista eniten paketteja!

Tapaninpäivänä me lähdetään rannalle, Florianópolikseen, joten jos en ehdi huomenna kirjoittelemaan blogiin mitään niin kuulette musta vasta ensi vuoden puolella! Adeus!

jollei jouluna ole lunta

Talo täynnä koristeita, siitä ainoasta perille ehtineestä joulupaketista jo salaa jouluelokuvankatsomisevääksi kaivettua joulusuklaata, karjalanpiirakoita, joulumusiikit soimassa koko ajan (jouluradio.fi on ollut mun pelastus!), vähän lahjojen laittelua ja skype auki Suomeen, kun kotona ollaan joulupöydässä.

Muovinen kuusi ja joulutähtiä, liian vähän aikaa uunissa olleita karjalanpiirakoita, ei lahjoja tiedossa mulle :((((

Kyllä mä selviin! Vähän kun olisin kotona kun saan seurata sähköpostissa tulleiden kuvien ja skypen kautta meiän perheen hössötyksiä. Ensi vuonna oon taas siellä!

Me lähetään tänään isovanhempien luo joulunviettoon. Sitä ennen yritän vielä ehtiä kauppaan ostamaan suklaata vanhaan kotiin ja poikkean siellä. Heräsin jo seitsemältä aamulla ihan niin kuin kuuluu, kun on niin jännää!









Ihanaa, onnellista, lämmintä joulua kaikille, olittepa sitten Suomessa tai kaukana kotoa! Pusuja varsinkin muille vaihtareille!

joulukuusi

kannattiko Roni näyttää tyhmältä

mä tutkin lahjoja kuusen juurella niin kun joka vuosi

Täällä mun brasilian-kodissa on joulukuusen alla kolme joulukorttia (sain tietää että tässä perheessä ei edes anneta lahjoja, myönnetään että vähän järkytyin), mutta pääsin Skypen kautta mukaan meidän perheen perinteiseen joulukuusenkoristeluun ja lahjojen kantamiseen kuusen alle. Mitäs sanotte ylläolevasta lasten yhteiskuvasta joulukuusen juurella? Vähän erilaista tänä vuonna!

sekalaiset

Perjantaina menin saksalaisen Jeannen kanssa yhen toledolaisen yliopiston formaturaan, kun se oli saanut valmistuvalta kaveriltaan kaksi lippua ilmaiseksi. Tykkäsin tosta formaturasta tosi paljon, kerrankin suurin osa mun ympärillä olevista ihmisistä oli mun kanssa samanikäsiä tai vähän vanhempia (täällä -95 syntyneet menee nyt loman jälkeen yliopistoon, paljon nuorempana siis kun Suomessa) eikä mitään viistoistavuotiaita :D

Toi kuva nyt vähän huijaa koska mulla oli yllättäen vaatekriisi + kaikki muut kriisit mitä voi olla ja vaihoin vielä ennen lähtöä kokonaan eri vaatteet ja laitoin hiukset eri tavalla :))))

Leivoin siskojen kanssa pari päivää sitten "kaurapalleroita", mun pikkuveljien ikuista suosikkia jota aina teen niille Suomessa. Tuli kotoinen olo!


Mun piti vaan päästä jakamaan nää pari kuvaa!

hihkuin onnesta

Tänään vihdoin ovikellon soidessa ovella oli se postimies, jota mä oon odotellut jo monta päivää! Sain vaarin ja mummon paketin (kamala, kun vielä neljä päivää pitäisi malttaa odottaa ennen avaamista!) ja äitin joulunodotuspaketin, jossa oli taas piparimausteita, jotain pientä joululahjaksi hostperheelle ja ruisjauhoja ja puuroriisiä karjalanpiirakoiden tekoon. Niin, ja se ehkä tärkein, Anna Erikssonin joululevy! Niin kauan kun mä muistan niin me ollaan kotona kuunneltu tota levyä jouluvalmisteluita tehdessä, ja mä olin ihan surkeena, kun en löytänyt kappaleita netistä kuunneltaviksi. Itkuhan siinä tuli kun näin ton levyn ja laitoin sen soimaan. Yhtä aikaa surua, ikävää ja iloa. Kummallista tää vaihtarius.

Toivottavasti loputkin paketit ehtii jouluksi perille, huominen vielä aikaa!

formatura

Eilen illalla (tai oikeastaan yöllä, Brasiliassahan juhlat alkaa vasta puolenyön aikaan!) oli siis formatura, valmistujaiset. Paikka oli hieno ja porukkaa tosi paljon, tanssittiin koko ajan. Mä ostin Andradinasta ton keltasen hameen ja Gustavon vanhempien kenkäkaupasta noi ihanat korkkarit, ja hostäiti teki mulle kiharat. Kaikki brassitytöt on niin luonnonkauniita että mulla on aina hirvee mörköolo niiden kanssa, mutta kyllä noi uudet vaatteet nyt vähän helpotti, haha!

Eilen illalla piristyin, kun lähdin siskojen ja kavereiden kanssa ostoskeskukseen syömään. Olin taaaaas ollut koko päivän vaan sisällä tekemättä oikein mitään. Teki hyvää laittautua ja lähteä johonkin. Andradinan-reissun jälkeen portugalikin oli saanut niin paljon harjoitusta, että pystyin osallistumaan muiden keskusteluihin paljon paremmin kuin ennen ja oli kivaa.

Ehkä saisin joulupostia tänään. Aina kun ovikello soi, käyn tarkistamassa, josko postista tuotaisiin mulle jotain, mutta ei...

Tänään illalla on meiän koulun formatura eli valmistujaiset/joulujuhla/miten ikinä sen selittäisikään. Me ykkösluokkalaiset (vaikka mä oonkin valmistuvien kolmosten ikänen!!) ei mennä mihinkään juhlallisuuksiin, vaan vasta puolenyön jälkeen juhlimaan ja tanssimaan.

Andradina-postaus on jo valmiina, mutta odottelee että saan muilta kuvia sitä varten.

Hei brassivaihtarit, mulla on teille ilouutinen! Tai  no, en tiedä, vaikuttaako tää muissakin maissa oleviin. Euron kurssi on vahvistunut (kai se niin sanotaan?) ja me reaisseja käyttävät nyt ainakin ollaan rikkaampia, haha! Eli kun ennen esimerkiksi 50 reaissia oli mun muistaakseni jopa 22 euroa, niin nyt se on vaan 18. Tää tarkottaa sitä, että on pakko mennä vähän ostelemaan joululahjoja itelleen!

surku

Eilen onneksi selvisin bussilla kotiin, vaikka Andradinan asemalle yöllä mennessä jännittikin, että tuleeko se bussi taaskaan. Tuli se, vaan puoli tuntia myöhässä, haha!

Mutta nyt taas tänne Toledoon palatessa mulle iski todellisuus: jouluun on viikko. Missä on lumi, kynttilät, Anna Erikssonin joululevy (pakko kuunnella joka vuosi!), leipominen ja lahjasalaisuudet? Missä on se ihana jouluhulluus, joka varsinkin pienempään pikkuveljeen iskee, kun odotus on niin jännää? Surettaa. Mä yritän epätoivoisesti fiilistellä joulua, mutta edes jouluelokuvan katsominen ei auttanut. Yhyy. Joulupukki, tuletko sä Brasiliaan asti?

ymmärrättekö nyt mitä on jouluhulluus

Mun ainoa piristys tänään oli se, että odottelen Suomesta tulossa olevia paketteja. Ei näkynyt, ja koomailin vaan sisällä koko päivän. Tiesin, että joulusta tulisi mulle täällä vaikea paikka, ja kyllä mä tällä hetkellä olisin mieluiten Suomessa. En kyllä enää ikinä tän jälkeen vietä joulua ulkomailla!

hei vaan

Viime postauksessa mä pääsin jopa kehumaan että joku täällä toimi hyvin, kun mun postipaketti oli Suomessa perillä niin supernopeasti, mutta palataanpas nyt takas siihen että oon huolettomassa Brasiliassa.

Mun piti lähteä viime yönä bussilla kotiin täältä Andradinasta. Ensin olisin mennyt Maringaan ja sieltä olisi parin tunnin päästä lähtenyt bussi Toledoon. Maringaan menevä bussi oli kuitenkin kolme tuntia myöhässä, koska jossain kauempana oli menossa lakko. Tiet oli suljettu eikä ketään päästetty läpi. En olisi ehtinyt siihen Toledoon menevään bussiin, joten jäin vielä Andradinaan. Seuraava bussi jossa on tilaa lähtee sunnunntaina, joten oonkin täällä vielä pari päivää pidempään. Ei haittaa, viihdyn täällä kyllä, mutta olin vaan jo ihan valmistautunut kotiinlähtöön eikä sitä sitten tullutkaan. Mutta ehkä mä nyt ehdin toteuttaa tässä ajassa jotain mitä jäi tekemättä, ainakin voisin leipoa uudestaan pullaa kun nää rakastaa sitä. Ja illalla täällä on Gusttavo Liman konsertti johon pääsen!!

joulupukin apulainen

Mä laitoin pari viikkoa sitten täältä joulupostia Suomeen omalle perheelle. En kertonut kenellekään mitään, koska halusin että se olisi yllätys, ja samalla varmistin, ettei kukaan siellä pety, jos paketti ei ehdikään perille jouluksi. No, brassiposti ylitti itsensä ja toimitti paketin Suomeen vähän normaalia paremmalla postitusvaihtoehdolla viidessä arkipäivässä! Annoin skypessä luvan avata paketin jo nyt, koska siellä oli muutama joulukortti toimitettavana eteenpäin. Lisäksi jännitin lämmössä matkanneiden suklaiden kuntoa, mutta mitään ei onneksi ollut sulanut.

Pakettiin olin laittanut reilusti suklaata, joulukortteja, omat kirjeet kaikille, yöpaidan äitille (huono omatunto kun en raskinut ostaa kaikille jotain omaa.. :D) ja pari kuusenkoristetta.


Mä oon nyt ollut melkein viikon Andradinassa, kotiin menen perjantaina ja kerron sitten, mitä tänne kuuluu. Sen verran ainakin, että hyvä etten oo saanut nestehukkaa pelkästä hikoilusta! Alkaa näyttää siltä, etten enää ikinä voi nauttia Suomessa lämmöstä, kun totun näihin lämpötiloihin täällä.

onnea Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi, seitsemän kuukauden päästä nähdään taas!

mansikoita

Nää eka oikeet lomapäivät mä oon viettänyt (kotona laiskottelun lisäksi) saksalaisvaihtarin Jeannen kanssa. Hellettä on ollut reilut kolmekymmentä astetta ja tuolla ulkona talsiessa me ollaan useamman kerran mietitty, että mikä meissä on oikein vikana kun laitetaan itsemme kärsimään niin, mutta elossa on silti vielä kotiin selvitty :D

Eilen me lähdettiin vaan ostoskeskukseen, jonne mulla on vaan kymmenen minuutin kävelymatka, tarkoituksena käydä jätskillä ja vaikka istuskella ulkona. Ulkonaistuskelu kaatui siihen ettei me haluttu lähteä ilmastoidusta ostoskeskuksesta sinne paahteeseen. Me katsastettiin ostoskeskuksen pieni ruokakauppa, koska Jeannen tarvitsi ostaa kakuntekotarpeita. Päätettiin sitten kuitenkin tekemisen puutteessa lähteä kauppaan keskustaan, jos siellä olisi vähän halvempaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen päästiin perille, mutta en tosiaan tiedä, miksei me kelpuutettu sitäkään ruokakauppaa, vaan päätettiin kävellä vielä kolmanteen! Sinne ei ollut enää kovin pitkä matka, mutta SIELTÄ EI SAANUT MANSIKOITA. Mansikoita, joita niistä kahdesta aiemmasta ruokakaupasta olisi löytynyt.

Ehkä se kuumuus oli pehmittänyt meidän päät, kun tehtiin niin idioottimaisia päätöksiä! Mä onnistuin kuitenkin käymään pankissa, ja sain varmaan ihan upouusia seteleitä, oikein hienoja ja sileitä.

Toisena bonuksena ruokakauppakierroksesta mainittakoon viimeisestä ruokakaupasta löytyneet Angry Birds-doritot. Olin mä aika ylpeä, vaikka samaan aikaan oli koomista bongata angry birdsejä jostain epämääräisestä sipsipussista keskellä Etelä-Amerikkaa.

Tänään me mentiin sitten ihan vaan keskustaan, näytin Jeannelle pari kivaa kauppaa jotka löysin, kun viimeksi seikkailin keskustassa yksin, ja käytiin sitten ostamassa ne mansikatkin. Sen jälkeen mentiin Jeannen kotiin, ensin uima-altaaseen viilentymään (tosin siinä kuumuudessa se vesikin oli lämmennyt niin, ettei se kovin viilentävää ollut) ja sitten autoin Jeannea leipomaan kakun sen hostäidille, jolla on huomenna synttärit. Jeannella on samana päivänä, joten me varmaan tehdään jotain huomenna kaikkien vaihtareiden kesken.

Täällä on kaasu-uunit, mutta joistain kodeista löytyy tämmönen vähän mikroa isompi sähköuuni!

Mulla ei nyt oo ollenkaan intoa blogin päivittelyyn. Kirjoittaminen ei suju, netti on hidas tai ei edes meinaa toimia, valokuvia ei tule otettua.. Jotenkin mulla on yhtäkkiä iskenyt kamala kriisi koko blogin kanssa, että se on tyhmä enkä osaa ja äääh. Odottelen uutta inspiraatiota.

Mä saatan taas näin parin päivän varoitusajalla lähteä ylihuomenna Gustavon perheen luo Andradinaan viikoksi. Nyt taas rotareita (ja äitiä ja isiä) ahdistelemaan matkustuslupien kanssa!

Hei ystävät, haluaisin ilmoittaa teille että mulla alkaa perjantaina kesäloma! Näiden äärimmäisen rankkojen, opiskeluntäyteisten heh kuukausien jälkeen kahden kuukauden loma maistuu. Tällä viikolla koulussa ei enää olla tehty mitään muuta kun katsottu elokuvia, ja suuri osa oppilaista jää jo suosiolla kotiin varsinkin iltapäivätunteina. Mä ja siskotkaan ei menty eilen ollenkaan eikä tänään iltapäivällä. Valokuvia lähipäiviltä mulla on vaan tänään facebookista kopsaillut kuvat portugalinopettajalle järjestetyistä läksiäisistä.

Blogiin mä palailen seuraavan kerran sitten lomatunnelmissa, varmaan ensi viikonlopun jälkeen. Loman alettua me nimittäin lähdetään pariksi päiväksi sukulaisten luo. Joulu on tänne helteeseenkin kovasti tulossa, ja mä oon ihan jouluhullu, joten ensi viikolla kirjoittelen myös siitä!

idiootit

Heippa, mä oon tänään ollut täällä tasan neljä kuukautta! Kuukausi sitten tein kunnon valituspostauksen kulttuurishokin kunniaksi, ja ajattelin vielä jatkaa vähän samalla linjalla. Tää aika vaihdosta nimittäin on sitä, jolloin menee huonoiten, ja haluun kertoa siitäkin realistisesti. 

Nyt mulla on eniten koti-ikävä mitä on tähän asti ollut. Ei se kuitenkaan oo semmonen, että itkisin itteni uneen joka ilta (itse asiassa en oo ees oikein itkenyt täällä kertaakaan, ollut vaan pari kertaa vedet silmissä ja silloinkin ennemminkin onnellisuudesta ja muistoista kuin surusta ja ikävästä), vaan sitä ikävää nyt vaan tuntee kun ajattelee suomikotia ja kaikkia niitä rakkaita siellä. Pahinta on tällä hetkellä se, että joulu on tulossa enkä pääse viettämään sitä Suomessa. 

Kuvituksena ne mitä on eniten ikävä! Hehee.

perhe ja koti

Anni ja meiän jutut!

ROBI!

Joku rotex kertoi meille lähdössä oleville vaihtareille viime keväänä, että kulttuurishokin huomaa tulleen vaikka sellaisesta asiasta, kun tulee itku kun silmänrajaukset menee pieleen, tai jostain muusta ihan turhasta pikkujutusta. Mä olin kerran koko päivän ihan itkun partaalla, kun meidän netti ei toiminut enkä päässyt päivittämään blogia vaikka olin suunnitellut tekeväni sen sinä päivänä. Enhän mä yleensäkään ole mikään yli-innokas bloggari, mutta silloin se tuntui ihan maailmanlopulta! 

Eniten mua turhauttaa, ahdistaa, ärsyttää, raivostuttaa ja itkettää koulussa niinä päivinä, kun on oikein lämmin sää. Mulla on hiki jo aamulla sängystä noustessa, ja luokassa se vaan pahenee. Meillä on katossa tuulettimet ja lisäksi ilmalämpöpumppu, ja joinain päivinä ne on laitettu toimimaan tehokkaasti ja luokka on ollut ihanan viileä. Sitten taas on päiviä, kun pelkät propellit pyörii katossa eikä ilma viilene yhtään, tai sitten edes niitä ei laiteta päälle! Tai jos joku ihana enkeli on keksinyt laittaa sen ilmalämpöpumpun päälle, niin opettaja käskee sammuttamaan sen, koska siitä tulee meteliä (oppilaathan on toki aina hiljaa)! Joku idiootti yleensä lopulta keksii semmoisen ratkaisun, että sammutetaan ilmastointi ja avataan kaikki ikkunat. Kylmä ilma lähtee ulos ja sieltä tulee tilalle kuumaa ja kosteaa ilmaa, eikä edes tuule. Nerot?

Sama juttu autossa - ilmastointi laitetaan puhaltamaan täysiä jääkylmää ilmaa, ja kun joku valittaa kylmyyttä, koko ilmastointi laitetaan pois päältä. Ei säädetä lämpöä, ei puhalluksen voimakkuutta, ei niiden räppänöiden suuntaa. Ehei! Mikä brasilialaisia oikein vaivaa?

Ne päivät, kun tunnen itseni oikein onnelliseksi täällä, on myös lisääntyneet, ja nythän ollaan jo lähellä sitä vuoden parempaa puoliskoa! Niin kauan, kun saan välillä valittaa tänne niin mun pää ei ehdi räjähtää ennen kuin se hyvä vaihe alkaa.

Meillä oli viime torstai ja perjantai koulusta vapaata, joten saatiin viettää neljän päivän viikonloppu. Torstaina me lähettiin toiseen kaupunkiin, Santa Helenaan, tuttujen luo kyläilemään. Santa Helena oli tosi kiva kaupunki, pieni, mutta siellä oli iso leirintäalue järven rannalla. Se oli täynnä porukkaa ja mekin mentiin sinne kavereiden kanssa istuskelemaan pitkäksi aikaa. Pitää joskus järjestää sinne joku leireilyreissu vaikka vaihtareiden kesken!

Lauantaina menin vanhaan kotiin leipomaan mãen kanssa pipareita! En ollut ennen tehnyt piparitaikinaa itse (tai no joskus kasilla varmaan köksässä) ja jännitti miten se onnistuu, varsinkin kun täältä ei löytynyt nestemäistä siirappia vaan se oli semmosta outoa paksua :D Taikinasta tuli kuitenkin tosi hyvänmakuinen, vähän vaalea vaan. Kaikki tykkäsi!

Tänään näin Jeannea ja Alannaa kaupungilla, käytiin subwayssa syömässä ja päätettiin että tehään joka maanantai jotain spesiaalia kun viime viikollakin käytiin syömässä acaíta :D Oli vähän sateinen sää, niin sain pitkästä aikaa laittaa pitkät housut jalkaan, ne viime viikolla postissa tulleet aniliininpunaiset! Vähän jännitti että meneekö ne vielä kaiken sen Fazerin ahmimisen jälkeen jalkaan mutta kyllä onneksi, hahah!

Rotareiden kautta vaihtoon, osa 5 - hakemuspaperit

Nyt sitten iskee todellisuus näiden paperiasioiden kanssa. Nettitunnukset pitäisi saada nva:lta kun se on rekisteröinyt sut siihen järjestelmään jossa hakemukset täytetään, mutta mun tapauksessa mun nva ei kai ihan ollu tietonen koko nettijutusta ja sain lopulta tunnukset ite tän piirin presidentiltä tammikuun alussa... Ja nää hakemukset olis pitäny lähettää joulukuun loppuun mennessä eteenpäin. Mun paperit oli yli viikon myöhässä mut selvisin silti, onneksi. Joskus kyllä meinasi vähän usko pettää.

Ennen nettitunnusten saamista kannattaa tietysti jo etukäteen katsella hakemuspapereita täältä (vuosivaihdon hakemus), voi vaikka jopa tulostaa ne itselle ja kokeilla täytellä tietoja käsin.

Toivotaan, ettei nää asiat oo muuttuneet viime vuodesta kamalasti ja tästä olisi apua kaikille niille jotka tänä vuonna saa itkupotkuraivareita paperisodan kanssa! Kamalan pitkä, tylsä teksti tästä tuli, mutta yritin huomioida tärkeimmät asiat eri väreillä ja lihavoinnilla.


Sain sähköpostiin linkin, josta hakemuksia pääsi täyttämään. Ohjelma on tehty Internet Explorerille eli sitä pitäis käyttää että se toimisi oikein. Ensin laitetaan omat, vanhempien ja emergency-henkilön perustiedot, osotteet, puhelinnumerot, vanhempien ammatit, omiin tietoihin "erikoisinta" mitä tarvii taitaa olla passin numero ja vanhentumispäivä. Sivulta ei pääse eteenpäin ennen kun kaikki pakolliset tiedot on täytetty, mut esim. kaikenmaailman eri puhelinnumeroita ei tarvii joka kohtaan vaan yks riitti eli se perus kännykkänumero (muodossa +358 (0)50 123 4567).

Huom. Oma syntymäaika ja passin vanhenemispäivä valittiin "kalenterista" ja blondina mä selasin vuodesta 2012 aina vuoteen 1995 kuukausi kerrallaan että sain sen syntymäpäivän laitettua. Myöhemmin huomasin, että vuosilukua painamalla siihen tulee enemmän lukuja näkyviin ja sen voi valita niistä, ei siis tarvii selata kaikkia vuosia läpi.

Näiden tietojen jälkeen laitetaan maavalinnat ja niiden pitää olla samat kun sitoumuksessa, niitä ei saa muuttaa (kai nva:lta voi kysellä jos ihan kamala tarve on!). Sit tulee kuvien lataussivu, johon olisi tarkoitus laittaa kuva itsestä, molemmista vanhemmista ja emergency-henkilöstä mutta oma kuva riitti, sen jälkeen pääsi jo eteenpäin eli muut ei ole pakollisia. Jos kuva ei suostu latautumaan, se voi olla liian iso. Mä pienensin mun kuvaa reilusti ja annoin ladata vaikka kuinka pitkään mut mitään ei tapahtunut. Vaihdoin nettiä, latasin kuvan mozillalla ja se toimi heti, sen jälkeen menin takas exploreriin.

Viimesellä sivulla pyydetään rastia ruutuun jos vanhemmat on eronnu ja valitaan, onko äiti vai isä ensisijainen kontakti kotimaassa. Alakulmasta jonkun sääntöselvitystekstin jälkeen (tietysti kun oot ensin huolellisesti lukenut sen ;)) "Hyväksyn" tai mitä siinä sit lukeekaan. Nyt on hakemuksen eka osa täytetty ja pääsee täyttämään varsinaisia papereita. Paina "show pdf". Lataamisessa voi kestää jonkun aikaa ja siinä ohjelmassa (ilmeisesti adobe readerissä, mä en oo mitenkään tietäväinen tässä asiassa) on joku lukitus ja pitää painaa hyväksy tai jotain sinne päin, että se aukee oikein ja äsken täytetyt tiedot tulee oikeisiin hakemuspapereihin valmiiksi. Siellä on siis nyt suurin osa tiedoista ja pitää täyttää enää oppilaan ohjeen (pyydä saada sähköpostitse esimerkiksi piirin presidentiltä!) mukaan kohdasta 4 alkaen ne muutamat mitä puuttuu. Muista tallentaa kaikki koneelle. Hakemukset tulostetaan neljänä kappaleena ja kaikkiin pitäis olla alkuperäset valokuvat (mulla oli vaan yksissä kappaleissa mut ei taas kerran haitannu). E-osioon tuli oma, vanhempien, nva:n ja klubin presidentin allekirjoitukset. F-osio jää kokonaan tyhjäksi lukuunottamatta niitä omia tietoja jotka pdf-tiedostoon tulee valmiiksi. Tän osion siis täyttää kohdemaa ja sit lähettelee takas Suomen-päähän.

F-osaan tuli taas allekirjoitukset itseltä, vanhemmilta ja nva:lta. Emergency-henkilön ei muuten tarvinnut allekirjoittaa mitään.

Oma valokuva ladattiin sinne ohjelmaan vaan Rotareiden nettijärjestelmää varten, eli se ei tullut valmiina pdf-tiedostoihin. Tulostettuihin papereihin piti sitten liimata kuva. Mä teetin Tunnin kuvassa semmosen 5cm x 5cm-kokosen kuvan.

Liitteet

Tältä sivulta voi avata sen vuosivaihdon hakemuksen. B-osiossa on ohjeet omaan ja vanhempien kirjeisiin. Mä kirjottelin ensin ylös kaikista aiheista mitä vaan mieleen tuli, jotain ranskalaisia viivoja ja satunnaisia asioita. Kirjotin kirjeen ensin koneelle suomeksi kun ajatus ei meinannut kulkea muutenkaan, niin päätin etten vaikeuta sitä heti vielä englannilla. Tekstiä lähtikin sitten tulemaan ihan hyvin. Kannattaa aloittaa kirjeen kirjoittaminen ajoissa. Mä en paljon tarkistellut, mitä olin kirjoittanut, kun tein vaan eteenpäin ja tallensin. Myöhemmin taas avasin ja tutkailin, mitä olin aiemmin saanut aikaan. Lopuksi käänsin englanniksi ja senkin luin moneen kertaan. Nva myös tarkisti ja mun piti ottaa sieltä vatsatanssin harrastaminen pois ettei vanhoilliset rotarisedät järkyttyisi. Jotkut asiat oli kyllä vaikeita suomesta kääntää, ne olisi varmasti aluksi jo muotoillut helpommin kun olisi tehnyt suoraan englanniksi. Mutta kannattaa kokeilla, mikä toimii itsellä. B-osion ohjeen mukaan kirjeen maksimipituus on kolme sivua. Mulla oli jo neljättäkin sivua, mutta ei sen siis tarvitse olla mikään hirveä romaani ja lisäksi noita aiheita mistä pitäisi kirjoittaa on niin paljon, että vaikka jokaisesta kirjoittaisi vaan vähän, siitä varmasti tulee ihan reilusti tekstiä. Kirjeen ohjeen 2-kohassa sanotaan "What is yout daily schedule during the school year? Start with when you wake up and discuss only one typical day's schedule." Eli lyhyesti, kuvaile tyypillistä koulupäivääsi. Sen voi tehdä ihan näin:

7:00 I wake up, put on LIGHT make-up (nva käski laittaa noin :D), get dressed, have some breakfast and leave for school herään, meikkaan KEVYESTI, puen, syön aamupalaa ja lähden kouluun
8:05 Chemistry kemiaa
9:30 English englantia

jne. koko päivä siihen asti että menee nukkumaan! Toi oli kiva tehdä!

Laita ylätunnisteeseen oma nimi, sivunumerot (esim. 1/3) kaikkien papereiden alareuniin ja tasaa teksti eli niin, että sanat loppuu myös tuolta oikeasta reunasta suunnilleen samoihin kohtiin. Word heittää sanavälit vähän isommiksi kun painaa tasaa molemmat reunat, itse ei siis tarvitse ruveta tappelemaan sen kanssa. Laita lisäksi sekä oikealta että vasemmalta marginaaleja, tyhjiä reunoja, vähän leveämmiksi kuin ne on valmiiksi. Mun nva neuvoi nää mulle, tuli oikein virallisen näköistä ja siistiä ;)

Vanhempien kirjeeseen samat wordjutut tietysti. Sen ei tarvitse olla läheskään niin pitkä kuin oman kirjeen (maksimipituus kaksi sivua, mulla oli vajaa sivu), enkä mä ainakaan siitä yhtään stressannut kun se ei periaatteessa ollut mun ongelma. Muistutin vaan jossain vaiheessa että "kirjottakaa se!!!!". Loppuun voi laittaa nimikirjoitukset ja kirjoittaa jo koneella valmiiksi nimenselvennykset (nimien perään kannattaa myös kirjoittaa mother ja father kun ei ne meiän nimistä ymmärrä, kumpi on nainen ja kumpi mies. Vaikka onko sillä toisaalta mitään väliä..)

B-osioon kuuluu myös valokuvat omasta perheestä, kodista, jostain itselle tärkeästä asiasta ja harrastuksesta. Mulla oli tärkeänä asiana rippijuhlissa otettu kuva isin puolen sedistä ja tädeistä ja serkuista ja harrastuksena semmonen äkkiä nappastu kuva jossa soitin pianoa. Kuvia ei tarvitse leikellä just ruutuihin sopiviksi vaan ne voi lätkiä siihen paperille niin kun ne vaan mahtuu. Voi kirjottaa jotain pientä kuvatekstiä käsin jos haluaa.

Passista pitää ottaa kopio ja liittää se mukaan. Hakemusten H-liitettä ei täytetä Suomessa, vaan sen tilalle pyydetään koulusta vapaamuotoinen "suositus" joltain opettajalta. Muista pyytää siihen allekirjoituksen lisäksi myös koulun leima!

Huom. Amerikkaan-lähtijöihin on kirjeenvaihtajat ottaneet myöhemmin yhteyttä ja pyytäneet lähettämään sen H-lapunkin, joten totta kai helpottaa jos sen tekee jo valmiiksi, jos sinne päin haluaisi suunnata.

C-osa on lääkärintodistus. Monet on maksaneet yksityisellä lääkärillä käymisestä. Kannattaa ehdottomasti kysyä kunnalliselta ja mä ainakin pääsin koululääkärille! Tietysti olisi hieno juttu jos voisi saada lääkärin ihan täyttämään paperit tuolla netissä niin tulisi siistiä, mutta mulla ainakin koululääkäri täytti käsin eikä kovin siistillä käsialallakaan. Kelpasi. Semmosista asioista voi muistuttaa, että sukunimi pitäisi kirjoittaa kokonaan isolla ja country-kohtaan FINLAND (mulle se kirjotti vaan FIN...). Voit tutkia noita papereita kotona etukäteen, ja kysellä vaikka vanhemmilta kun sinne pitäisi kirjoittaa kaikki vesirokot sun muut jos on sairastanut ja milloin. Mulla lukee jossain kohdassa esim. ~1997 kun en osannut yhtään sanoa :D Muista pyytää allekirjoituksen (sinisellä musteella) lisäksi leima! Kaikkiin neljään kopioon tietysti alkuperäiset.... ja taas kerran, ei, mulla ei ollut.Tai OLI mutta nva otti vaan yhdet ja otti itse niistä neljät kopiot, hah, hukkaan meni mun huolehtimiset!

Pyydä lääkäristä tai kouluterveydenhoitajalta myös rokotustodistus. Sen voi liittää mukaan ihan sellaisenaan vaikka onkin suomeksi. Ja tietysti siitä puuttuu vielä rokotuksia joita maahan aikoo ottaa, mutta ei se haittaa.

D-osa on hammaslääkärin todistus. Kunnan hammaslääkärikin voi ihan hyvin täyttää noi, ei tarvii maksaa maltaita siitä että yksityinen laittaa pari rastia ruutuun. Mä täytin jo kotona etukäteen kaikki omat tiedot, joten hammaslääkärin todellakin piti vaan lyhyen tarkastuksen jälkeen laittaa rastit ruutuun että kaikki oli kunnossa, allekirjottaa paperit, täyttää paikan osoite- ym. tiedot ja lätkästä leima. Tää oli oikein helppo ja yksinkertanen juttu!

Koulusta voi pyytää viimeisimmän todistuksen englanninkielisenä. Mä kävin toisen lähtevän vaihtarin kanssa vararehtoria jututtamassa. Se on hoitanut vaihtariasioita ennenkin ja toimittikin meille nopeasti just semmoset paperit kuin piti. Lukiosta oli ehtinyt mennä vasta kaksi jaksoa eli eihän siinä kovin montaa arvosanaa edes ollut. Taas allekirjoitus (mulla siis oli vararehtorin) ja koulun leima.

Peruskoulustakin olisi saanut päättötodistuksen suoraan englanniksi. Mä kuitenkin tajusin, että se tarvittiin vasta, kun mun paperit oli jo muutenkin myöhässä. Mun hakemukseen liitettiin kopio alkuperäisestä päättötodistuksesta ja lisäksi toinen samanlainen, johon mä olin suomentanut käsin kaiken tarvittavan.

Kun hakemukset on vihdoin saatu postiin joulukuun loppuun mennessä (mulla pari viikkoa myöhässä!), voi vihdoin henkäistä ja ottaa jonkin aikaa ihan rennosti - heh, ennen kuin alkaa maatietojen jännittäminen.

Mulla on koneella tallennettuna kaikki paperit ja liitteet, mutta en ala niitä tänne blogiin latailemaan. Jos joku haluaa kysellä lisää jostain ja nähdä vaikka mallina mun papereita, voi kysellä sähköpostilla: riinaainoelissa@gmail.com

puspus rakkaat

Hihkuin taas tänään onnesta.

Meiän perheen lähettämä paketti tuli just sopivasti mun viikonlopun alkua juhlistamaan, meillä ei nimittäin huomenna ja perjantaina ole koulua.

Kuvat on tosi pikasesti napattuja, kun oli niin kiire päästä syömään suklaata!

Lankaa Dudan joululahjaa varten, alusvaatteet (mulla on tommoset ennestään ja oon käyttänyt ne ihan puhki kun ne on niin hyvät, nyt sain uudet samanlaiset :D), sit tossa alla toi aniliininpunanen kasa on housut, laitan niistä joskus parempaa kuvaa päällä.

Vielä yksi joululaulunuotti (oon saanut jo aiemmin ison kasan!), suklaata (toi salmiakkisuklaa <3), noita irtokarkkisalmiakkipalleroita ja mausteet pipareiden leipomiseen - taidan tästä jo kohta lähteä taikinaa tekemään...

Täällä mä nyt kuuntelen joululauluja maha liian täynnä suklaata ja hymy huulilla.

Ja anteeksi, muut vaihtarikaverit, taas näiden suklaa- ja salmiakkikuvien julkaisusta. Pitäis kai tehdä joku tunniste tämmösten postausten alkuun "VAROITUS, ÄLÄ LUE JOS ET HALUA ITKEÄ ITSEÄSI UNEEN!"... Harkitaan seuraavaan postaukseen.

Koko perhe Ronin rippijuhlissa päivää ennen mun lähtöä, enon häät elokuussa ja isi ja kaikki mun KOLME veljeä!

onnellinen

Jäistä pullaa välipalaksi. Kun sähköt oli pois niin ei sitä saanut sulatettua, mutta piti silti saada syötyä kun pakastimesta löytyi moinen aarre.

Pienet on vaihtarin ilonaiheet. Ei mulla muuta.

Viikonloppuna käytiin sukulaisten luona naapurikaupungissa (siellä asuu tosi paljon saksalaisia, esim. saksalainen vaihtarityttö puhuu sen perheen kanssa vaan saksaa!) ja illalla oli yhen meiän luokkalaisen tytön yllätyssynttärit - taas kerran 15-vuotis, ne on täällä niin kun Amerikassa Sweet 16. Heh ja lisäksi suurin osa niistä nuorista joita tunnen on just 15v. luokkaa, koska oon koulussa ykkösellä eli oppilaat on -97-syntyneitä.

Sunnuntaina "järvellä" eli keskustassa olevalla tekolammella (on se kyllä huomattavasti vaikuttavampi kun Riihimäen pikku tekolammikko) oli rotareiden järjestämä lastentapahtuma, Festa do sorvete. Suomentaisikohan sen sitten järkevästi jäätelöjuhla... Järven vieressä olevalle torialueelle oli kasattu kaiken maailman karuselleja, myyntikojuja ja katoksia ja jäätelöä sai parilla reaissilla valita vaikka kuinka monesta eri mausta. Meidän vaihtareiden piti mennä sinne auttelemaan, mutta se olikin itse asiassa vaan Manuelin ja Alannan klubien järjestämä juttu, joten mä ja Jeanne käytiin reiluina moikkaamassa niitä kun ne myi siellä juotavaa ja päätettiin kahdestaan vaan viettää ihana löysäilyiltapäivä.

Oli yli kolmenkymmenen asteen helle, ja Jeanne näytti mulle mukavan pikku kahvion jossa käytiin syömässä açaíta. Se on ihana brasilialainen herkku, açaí-marjasta tehtyä, pakastettua mössöä, jota syödään esimerkiksi hedelmien (banaani, mansikka) tai suklaan (!!!!!) kanssa. Mun tietouden mukaan açaíssa on paljon vitamiineja ym. terveellistä, mutta itse asiassa se on kunnon kaloripommi (eikä asiaa ainakaan auta se, jos sitä syö suklaan kanssa). Mä en oo kovin tarkasti perehtynyt açaíhin, mutta jossain vaiheessa tätä vuotta aion kyllä kirjoittaa tarkemmin Brasiliassa syötävistä ruuista ja silloin voisin ottaa siitäkin enemmän selvää. Ja jos joku osaa kertoa lisää niin saa tulla valistamaan mua!

mun on tietysti toi suklaasekotus ja Jeannen toi jossa on mansikkaa ;) mutta parasta se on jos on molempia! lisäksi saa aina vähän...ööööö.... granolaa? viljaa? no, kauraryyniä ainakin ja muuta semmoista! apua kun sanat alkaa unohtua!

Sitten istuskeltiin ruohikolla juttelemassa ja tyhjennettiin vielä napoihimme yhden realin maksanut keksipaketti Ben 10-keksejä, hahahh!

Jossain vaiheessa alkoi sataa ja mentiin sadekuuron ajaksi pieneen "akvaarioon" (mikä se on???) kiertelemään. Kun sade jatkui vielä iltaa kohti, päätettiin lähteä ostoskeskukseen ja mentiin elokuvateatteriin katsomaan uusi lastenelokuva Hotelli Transilvania! Se oli hauska, piirretyt on vaan ihan parhaita!

Meillä oli tosi kiva päivä kun tehtiin kaikenlaista kahdestaan ja ensi viikonlopuksi jo suunniteltiin jotain samantapaista.

hiphoppariporukka tanssi urheasti kaatosateessakin!

Musta tuntuu, että tää mun teksti on ihan kamalan sekavaa eikä suomenkieli meinannut onnistua ollenkaan, mutta halusin kuitenkin saada postauksen pikaisesti kasaan ja päästä sitten nukkumaan. Kiitos ja anteeksi siis!