Andradina

Gatinha Assanhada - Gusttavo Lima

Balada boa - Gusttavo Lima

En mä oo vielkään saanut Marialta loppuja kuvia, mutta en viitsi enää viivyttää Andradinasta kertomista ties kuinka pitkälle, joten julkaisen tän postauksen nyt tämmöisenä.

Mulla on täällä pakkaaminen menossa. Joulu olikin loppujenlopuksi mukava ja sain ihania lahjoja Suomesta. Niistä kertoilen sitten rannalta tulon jälkeen!

Selvisin Andradinasta yksin kotiin kahdentoista bussissa istutun tunnin jälkeen! Välissä vaihdoin bussia ja kävelin vielä asemalta kotiin, kun hostperhe oli käymässä isovanhempien luona. Reissu oli kiva, mutta puolentoista viikon jälkeen olin kyllä ihan valmis tulemaan kotiin. Viikon aikana me vietettiin kivan rauhallisia kotipäiviä, yritettiin selvitä reilun neljänkymmenen asteen kuumuudesta ja riitti meille myös paljon ohjelmaa:

- keilausta
- Marian kavereiden näkemistä
- jätskillä käyntiä
- häät, toivoinkin että pääsisin joskus näkemään brassihäät!

kirkon lasimaalaukset oli ihan kun suomenlippuja!

- elokuvien katselua ja parista sadepäivästä nauttimista
- kellon ympäri nukkumista
- pullanleivontaa
- shoppailua
- Gusttavo Liman ja Israel&Rodolffon konsertti, johon lippu maksoi naurettavan vähät 12 euroa
- vaihtareiden churrasco eli grillaamista, näin taas suomalaista Vilmaa ja päästiin höpöttämään oikein paljon suomea, tuntu hassulta!

kuka pelasti joulun

Postimies! Ehkä postissa ei oltukaan myöhässä, vaan haluttiin vaan olla tosi täsmällisiä ja tuoda mulle kunnon toimitus jouluaattona.

Mä säntäilin tänään aamupäivällä ruokakauppaan suklaaostoksille - olisin käynyt ihan suklaakaupassa mutta siellä oli ulos asti jono, joten tyydyin supermarkettiin ja kahdenkymmenen minuutin kassajonossa seisomiseen. Kävin pikaisesti viemässä pienen lahjan vanhalle hostperheelle, ja sitten tulin kotiin puhumaan meidän perheen kanssa skypessä, kun ne availi lahjat. Ei mulla sitten enää ollutkaan mikään surkea olo. Nyt siellä Suomessa alkaa olla joulu "ohi", mutta me ollaan vasta lähdössä isovanhempien luo jouluaterialle ja lahjoja avaamaan. Mä näytän näille "ei hankita lahjoja"-ihmisille, muhaha, mulla on varmaan kaikista eniten paketteja!

Tapaninpäivänä me lähdetään rannalle, Florianópolikseen, joten jos en ehdi huomenna kirjoittelemaan blogiin mitään niin kuulette musta vasta ensi vuoden puolella! Adeus!

jollei jouluna ole lunta

Talo täynnä koristeita, siitä ainoasta perille ehtineestä joulupaketista jo salaa jouluelokuvankatsomisevääksi kaivettua joulusuklaata, karjalanpiirakoita, joulumusiikit soimassa koko ajan (jouluradio.fi on ollut mun pelastus!), vähän lahjojen laittelua ja skype auki Suomeen, kun kotona ollaan joulupöydässä.

Muovinen kuusi ja joulutähtiä, liian vähän aikaa uunissa olleita karjalanpiirakoita, ei lahjoja tiedossa mulle :((((

Kyllä mä selviin! Vähän kun olisin kotona kun saan seurata sähköpostissa tulleiden kuvien ja skypen kautta meiän perheen hössötyksiä. Ensi vuonna oon taas siellä!

Me lähetään tänään isovanhempien luo joulunviettoon. Sitä ennen yritän vielä ehtiä kauppaan ostamaan suklaata vanhaan kotiin ja poikkean siellä. Heräsin jo seitsemältä aamulla ihan niin kuin kuuluu, kun on niin jännää!









Ihanaa, onnellista, lämmintä joulua kaikille, olittepa sitten Suomessa tai kaukana kotoa! Pusuja varsinkin muille vaihtareille!

joulukuusi

kannattiko Roni näyttää tyhmältä

mä tutkin lahjoja kuusen juurella niin kun joka vuosi

Täällä mun brasilian-kodissa on joulukuusen alla kolme joulukorttia (sain tietää että tässä perheessä ei edes anneta lahjoja, myönnetään että vähän järkytyin), mutta pääsin Skypen kautta mukaan meidän perheen perinteiseen joulukuusenkoristeluun ja lahjojen kantamiseen kuusen alle. Mitäs sanotte ylläolevasta lasten yhteiskuvasta joulukuusen juurella? Vähän erilaista tänä vuonna!

sekalaiset

Perjantaina menin saksalaisen Jeannen kanssa yhen toledolaisen yliopiston formaturaan, kun se oli saanut valmistuvalta kaveriltaan kaksi lippua ilmaiseksi. Tykkäsin tosta formaturasta tosi paljon, kerrankin suurin osa mun ympärillä olevista ihmisistä oli mun kanssa samanikäsiä tai vähän vanhempia (täällä -95 syntyneet menee nyt loman jälkeen yliopistoon, paljon nuorempana siis kun Suomessa) eikä mitään viistoistavuotiaita :D

Toi kuva nyt vähän huijaa koska mulla oli yllättäen vaatekriisi + kaikki muut kriisit mitä voi olla ja vaihoin vielä ennen lähtöä kokonaan eri vaatteet ja laitoin hiukset eri tavalla :))))

Leivoin siskojen kanssa pari päivää sitten "kaurapalleroita", mun pikkuveljien ikuista suosikkia jota aina teen niille Suomessa. Tuli kotoinen olo!


Mun piti vaan päästä jakamaan nää pari kuvaa!

hihkuin onnesta

Tänään vihdoin ovikellon soidessa ovella oli se postimies, jota mä oon odotellut jo monta päivää! Sain vaarin ja mummon paketin (kamala, kun vielä neljä päivää pitäisi malttaa odottaa ennen avaamista!) ja äitin joulunodotuspaketin, jossa oli taas piparimausteita, jotain pientä joululahjaksi hostperheelle ja ruisjauhoja ja puuroriisiä karjalanpiirakoiden tekoon. Niin, ja se ehkä tärkein, Anna Erikssonin joululevy! Niin kauan kun mä muistan niin me ollaan kotona kuunneltu tota levyä jouluvalmisteluita tehdessä, ja mä olin ihan surkeena, kun en löytänyt kappaleita netistä kuunneltaviksi. Itkuhan siinä tuli kun näin ton levyn ja laitoin sen soimaan. Yhtä aikaa surua, ikävää ja iloa. Kummallista tää vaihtarius.

Toivottavasti loputkin paketit ehtii jouluksi perille, huominen vielä aikaa!

formatura

Eilen illalla (tai oikeastaan yöllä, Brasiliassahan juhlat alkaa vasta puolenyön aikaan!) oli siis formatura, valmistujaiset. Paikka oli hieno ja porukkaa tosi paljon, tanssittiin koko ajan. Mä ostin Andradinasta ton keltasen hameen ja Gustavon vanhempien kenkäkaupasta noi ihanat korkkarit, ja hostäiti teki mulle kiharat. Kaikki brassitytöt on niin luonnonkauniita että mulla on aina hirvee mörköolo niiden kanssa, mutta kyllä noi uudet vaatteet nyt vähän helpotti, haha!

Eilen illalla piristyin, kun lähdin siskojen ja kavereiden kanssa ostoskeskukseen syömään. Olin taaaaas ollut koko päivän vaan sisällä tekemättä oikein mitään. Teki hyvää laittautua ja lähteä johonkin. Andradinan-reissun jälkeen portugalikin oli saanut niin paljon harjoitusta, että pystyin osallistumaan muiden keskusteluihin paljon paremmin kuin ennen ja oli kivaa.

Ehkä saisin joulupostia tänään. Aina kun ovikello soi, käyn tarkistamassa, josko postista tuotaisiin mulle jotain, mutta ei...

Tänään illalla on meiän koulun formatura eli valmistujaiset/joulujuhla/miten ikinä sen selittäisikään. Me ykkösluokkalaiset (vaikka mä oonkin valmistuvien kolmosten ikänen!!) ei mennä mihinkään juhlallisuuksiin, vaan vasta puolenyön jälkeen juhlimaan ja tanssimaan.

Andradina-postaus on jo valmiina, mutta odottelee että saan muilta kuvia sitä varten.

Hei brassivaihtarit, mulla on teille ilouutinen! Tai  no, en tiedä, vaikuttaako tää muissakin maissa oleviin. Euron kurssi on vahvistunut (kai se niin sanotaan?) ja me reaisseja käyttävät nyt ainakin ollaan rikkaampia, haha! Eli kun ennen esimerkiksi 50 reaissia oli mun muistaakseni jopa 22 euroa, niin nyt se on vaan 18. Tää tarkottaa sitä, että on pakko mennä vähän ostelemaan joululahjoja itelleen!

surku

Eilen onneksi selvisin bussilla kotiin, vaikka Andradinan asemalle yöllä mennessä jännittikin, että tuleeko se bussi taaskaan. Tuli se, vaan puoli tuntia myöhässä, haha!

Mutta nyt taas tänne Toledoon palatessa mulle iski todellisuus: jouluun on viikko. Missä on lumi, kynttilät, Anna Erikssonin joululevy (pakko kuunnella joka vuosi!), leipominen ja lahjasalaisuudet? Missä on se ihana jouluhulluus, joka varsinkin pienempään pikkuveljeen iskee, kun odotus on niin jännää? Surettaa. Mä yritän epätoivoisesti fiilistellä joulua, mutta edes jouluelokuvan katsominen ei auttanut. Yhyy. Joulupukki, tuletko sä Brasiliaan asti?

ymmärrättekö nyt mitä on jouluhulluus

Mun ainoa piristys tänään oli se, että odottelen Suomesta tulossa olevia paketteja. Ei näkynyt, ja koomailin vaan sisällä koko päivän. Tiesin, että joulusta tulisi mulle täällä vaikea paikka, ja kyllä mä tällä hetkellä olisin mieluiten Suomessa. En kyllä enää ikinä tän jälkeen vietä joulua ulkomailla!

hei vaan

Viime postauksessa mä pääsin jopa kehumaan että joku täällä toimi hyvin, kun mun postipaketti oli Suomessa perillä niin supernopeasti, mutta palataanpas nyt takas siihen että oon huolettomassa Brasiliassa.

Mun piti lähteä viime yönä bussilla kotiin täältä Andradinasta. Ensin olisin mennyt Maringaan ja sieltä olisi parin tunnin päästä lähtenyt bussi Toledoon. Maringaan menevä bussi oli kuitenkin kolme tuntia myöhässä, koska jossain kauempana oli menossa lakko. Tiet oli suljettu eikä ketään päästetty läpi. En olisi ehtinyt siihen Toledoon menevään bussiin, joten jäin vielä Andradinaan. Seuraava bussi jossa on tilaa lähtee sunnunntaina, joten oonkin täällä vielä pari päivää pidempään. Ei haittaa, viihdyn täällä kyllä, mutta olin vaan jo ihan valmistautunut kotiinlähtöön eikä sitä sitten tullutkaan. Mutta ehkä mä nyt ehdin toteuttaa tässä ajassa jotain mitä jäi tekemättä, ainakin voisin leipoa uudestaan pullaa kun nää rakastaa sitä. Ja illalla täällä on Gusttavo Liman konsertti johon pääsen!!

joulupukin apulainen

Mä laitoin pari viikkoa sitten täältä joulupostia Suomeen omalle perheelle. En kertonut kenellekään mitään, koska halusin että se olisi yllätys, ja samalla varmistin, ettei kukaan siellä pety, jos paketti ei ehdikään perille jouluksi. No, brassiposti ylitti itsensä ja toimitti paketin Suomeen vähän normaalia paremmalla postitusvaihtoehdolla viidessä arkipäivässä! Annoin skypessä luvan avata paketin jo nyt, koska siellä oli muutama joulukortti toimitettavana eteenpäin. Lisäksi jännitin lämmössä matkanneiden suklaiden kuntoa, mutta mitään ei onneksi ollut sulanut.

Pakettiin olin laittanut reilusti suklaata, joulukortteja, omat kirjeet kaikille, yöpaidan äitille (huono omatunto kun en raskinut ostaa kaikille jotain omaa.. :D) ja pari kuusenkoristetta.


Mä oon nyt ollut melkein viikon Andradinassa, kotiin menen perjantaina ja kerron sitten, mitä tänne kuuluu. Sen verran ainakin, että hyvä etten oo saanut nestehukkaa pelkästä hikoilusta! Alkaa näyttää siltä, etten enää ikinä voi nauttia Suomessa lämmöstä, kun totun näihin lämpötiloihin täällä.

onnea Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi, seitsemän kuukauden päästä nähdään taas!

mansikoita

Nää eka oikeet lomapäivät mä oon viettänyt (kotona laiskottelun lisäksi) saksalaisvaihtarin Jeannen kanssa. Hellettä on ollut reilut kolmekymmentä astetta ja tuolla ulkona talsiessa me ollaan useamman kerran mietitty, että mikä meissä on oikein vikana kun laitetaan itsemme kärsimään niin, mutta elossa on silti vielä kotiin selvitty :D

Eilen me lähdettiin vaan ostoskeskukseen, jonne mulla on vaan kymmenen minuutin kävelymatka, tarkoituksena käydä jätskillä ja vaikka istuskella ulkona. Ulkonaistuskelu kaatui siihen ettei me haluttu lähteä ilmastoidusta ostoskeskuksesta sinne paahteeseen. Me katsastettiin ostoskeskuksen pieni ruokakauppa, koska Jeannen tarvitsi ostaa kakuntekotarpeita. Päätettiin sitten kuitenkin tekemisen puutteessa lähteä kauppaan keskustaan, jos siellä olisi vähän halvempaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen päästiin perille, mutta en tosiaan tiedä, miksei me kelpuutettu sitäkään ruokakauppaa, vaan päätettiin kävellä vielä kolmanteen! Sinne ei ollut enää kovin pitkä matka, mutta SIELTÄ EI SAANUT MANSIKOITA. Mansikoita, joita niistä kahdesta aiemmasta ruokakaupasta olisi löytynyt.

Ehkä se kuumuus oli pehmittänyt meidän päät, kun tehtiin niin idioottimaisia päätöksiä! Mä onnistuin kuitenkin käymään pankissa, ja sain varmaan ihan upouusia seteleitä, oikein hienoja ja sileitä.

Toisena bonuksena ruokakauppakierroksesta mainittakoon viimeisestä ruokakaupasta löytyneet Angry Birds-doritot. Olin mä aika ylpeä, vaikka samaan aikaan oli koomista bongata angry birdsejä jostain epämääräisestä sipsipussista keskellä Etelä-Amerikkaa.

Tänään me mentiin sitten ihan vaan keskustaan, näytin Jeannelle pari kivaa kauppaa jotka löysin, kun viimeksi seikkailin keskustassa yksin, ja käytiin sitten ostamassa ne mansikatkin. Sen jälkeen mentiin Jeannen kotiin, ensin uima-altaaseen viilentymään (tosin siinä kuumuudessa se vesikin oli lämmennyt niin, ettei se kovin viilentävää ollut) ja sitten autoin Jeannea leipomaan kakun sen hostäidille, jolla on huomenna synttärit. Jeannella on samana päivänä, joten me varmaan tehdään jotain huomenna kaikkien vaihtareiden kesken.

Täällä on kaasu-uunit, mutta joistain kodeista löytyy tämmönen vähän mikroa isompi sähköuuni!

Mulla ei nyt oo ollenkaan intoa blogin päivittelyyn. Kirjoittaminen ei suju, netti on hidas tai ei edes meinaa toimia, valokuvia ei tule otettua.. Jotenkin mulla on yhtäkkiä iskenyt kamala kriisi koko blogin kanssa, että se on tyhmä enkä osaa ja äääh. Odottelen uutta inspiraatiota.

Mä saatan taas näin parin päivän varoitusajalla lähteä ylihuomenna Gustavon perheen luo Andradinaan viikoksi. Nyt taas rotareita (ja äitiä ja isiä) ahdistelemaan matkustuslupien kanssa!