keskiviikko 31. lokakuuta 2012
pizzaa
Meille tuli eilen illalla vieraita ja sain vihdoin syödäkseni sitä hostisän kuuluisaa pizzaa josta täällä on puhuttu jo pitkään. Illan aikana pizzoja paistettiin varmasti kymmenisen kappaletta ja olihan ne älyttömän hyviä!
Jälkkäriksi tietysti pizza docea eli makeaa pizzaa! Suklaapizza on parasta ja, uskokaa tai älkää, siihen sopii juusto päälle ihan älyttömän hyvin! Vielä kun heitti noita raikkaita marjoja päälle... Tossa toisessa on sisällä banaania (+kanelia ja sokeria) ja kondensoitua maitoa ja sitten puolet siitä pohjasta on taitettu sen täytteen päälle eli siiitä tuli niinku pastel. Tää makea pizza-kulttuuri mun pitää ehdottomasti tuoda tuliaisina Suomeen!
vaihtariuden parhaita hetkiä
 |
| mun olis tehny mieli jättää osote näkyviin nii kaikki lukijat olis voinu lähetellä mulle yllätyspaketteja :( |
Mä oon saanut jo tässä kolmen kuukauden aikana meiän perheeltä useamman paketin, enimmäkseen mun himoitsemia suomiherkkuja, lukemista ja vaatteita, ja lisäksi mummi on lähettänyt mulle jo kolme kirjaa kun valittelin lukemisen puutetta. Pari päivää sitten keittiöstä löytyi taas mummin matkaan laittama paketti ja hymy nousi korviin.
Mummilta on myös aina tullut kirjan välissä valokuva ja siihen kirjoitettuna terveisiä. Niitä mä lueskelen aina uudestaan ja uudestaan.
maanantai 29. lokakuuta 2012
kipee
 |
| mua nauratti tää koulussa napattu kuva ku oon niin hirveen reppanan näkönen :D ei mulla vielä sillon ees ollu kovin kipee olo! |
Mulla oli kurkku kipee ja vaan tosi särkynen olo ja sainkin antibiootit angiinaan. Nyt viikonlopun jälkeen oon melkein parantunu. Kummallista, kun Suomessa mulla on aina vaan flunssan lisäksi korkeintaan oksennustauti ja kuumettakin tosi harvoin, enkä oo varmaan ikinä syöny antibiootteja mihinkään mut täällä iskee heti joku :D Miksi?
Hostäiti vielä keskusteli mun kanssa siitä että miten meillä kotona tehään jos oon kipeenä, lepäänkö vaan vai syönkö paljon lääkkeitä ja sit oltiin yhessä ihan samaa mieltä et en mä kauheesti mitään lääkityksiä tarvii. Kuitenkin joka päivä mulle kannettiin ties mitä pillereitä? Jos oisin sanonu JOO HALUUN LÄÄKKEITÄ nii mitä kaikkee oisin syöny :D Okei, suurin osa oli jotain vitamiinejä mut silti!
Sain aamupalan sänkyyn ja hostäiti sanoi että kun se ei oo ikinä nähny että mä söisin leivän päällä mitään makeeta niin sit se teki mulle leipiä joissa oli mansikkahilloa, hunajaa tai nutellaa. Nam, kannattaa tulla useemminkin kipeeksi.. Sit vielä minttuteetä ja omena kun mä syön aina omenoita!
Kun en enää ollu pahasti kipeenä nyt viikonloppuna niin me ajettiin yöksi isovanhempien luo pikkuruiseen maalaiskylään. Oli kiva tavata myös tätejä, setiä ja serkkuja. Kamera oli toki jossain laukunpohjalla koko ajan... Oli tosi kuuma, joten suurin osa kulutettiin syömisen ohella vaan makoilemalla. Käytiin me katsomassa pikkusia possuvauvoja hostäidin veljen "farmilla". Se oli semmonen iso, inhottava paikka, enemmänkin joku possutehdas kun maatila. Ne pikkuset porsaat oli kuitenkin hirmu sulosia!
 |
| mä nappasin salakuvan meiän viiden tytön leiriytymisestä huoneeseen jossa oli ilmalämpöpumppu! |
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
três mêses
Tänään oon ollu tasan kolme kuukautta täällä Brasiliassa! Toi sivussa oleva laskuri näyttää jo muuta mut se alkaa laskemaan siitä päivästä kun lähin Suomesta ja perille pääsin vasta seuraavan päivän puolella. Ja nyt täällä Brasiliassa on vielä tiistai vaikka Suomessa taitaakin olla keskiviikko jo aikaero on mulle ihan liian vaikee käsite, nyt kun meillä vielä siirrettiin kelloja niin oon entistä enemmän sekasin.
Mulla menee pääasiassa hyvin, elämä rullailee mukavasti eteenpäin ja mulla on hyvä olla. Mutta mä ajattelin nyt kuitenkin tehä tämmösen kunnon valituspostauksen, kun kolmen-neljän kuukauden kohallahan rupee iskemään kunnolla kulttuurishokki ja on kovin ikävä ja kaikki. Tänään mulla on just semmonen mielentila että haluun purkaa teille kaiken ärsyyntymiseni ja turhautumiseni vaikka se olikin aamulla pahempi eikä enää tunnu niin paljoo siltä ku söin suklaata :SSS mut kyl mä tän nyt teen ku oon niin päättäny!
Mä en sit todellakaan vihaa tätä paikkaa ja mun elämää ja jokaikistä asiaa täällä vaikka saatan siltä vähän kuulostaakin :D Se nyt vaan on tosiasia että vaihdossa tulee todellakin semmosia päiviä jolloin ei pysty ees hymyilemään ja sit tulee niitä valtavan onnellisuuden hetkiä joista postaan joskus myöhemmin! Mä kirjotan toistakin vaihtoblogia josta oon ilmotellu pelkästään perheelle ja sukulaisille enkä luultavasti aio laittaa tätä valitustekstiä sinne ollenkaan, ihan sen takia että siellä olis heti kaikki tädit ja mummot ja kummit hakemassa mua kotiin kun mun elämä on niin kauheeta ja oon ihan masentunu.
Mua siis raivostuttaa täällä:
- Ihmisten kovaäänisyys. Ei oo kivaa kun aikuiset miehet KARJAHTELEE yhtäkkiä minkä keuhkoista lähtee, tai kun istuu koulussa sen reilut yheksän tuntia kuuntelemassa kun koko luokka huutaa.
- Kovakouraisuus. Yhtäkkiä hostisä tarttuu mua olkapäästä ja ravistaa niin että hampaat suunnilleen kalisee, ja tää on muka joku ystävällisyyden osotus? Tai sisko rutistaa niin kovaa että oon varmaan kohta mustelmilla. Joku päivä mä vielä lyön niitä ja väitän et Suomessa se on sama ku halaaminen :@
- 14-vuotias hostsisko joka mölyää ja ölisee jatkuvasti niin kun joku viisvuotias pikkupoika.
- Kun samainen sisko väittää AINA ettei sillä oo nälkä (miten voit olla esim. kaheksan tuntia syömättä ilman että tulee nälkä), koska se haluu laihtua. Mutta kun hostvanhemmat komentaa sen yläkertaan kuntoilemaan niin se istuu urheiluvaatteet päällä tekstaamassa hetken koska hyi jotain liikuntaa ja menee sit väittämään vanhemmilleen että on tehnyt jotain.
- Tän talon turvajärjestelmät eli ne ikkunakamerat joista mainitsin edellisessä postauksessa ja kaikki aidat ja lukitut portit sun muut. Ainoot kerrat kun se hälytys menee päälle on se kun joku perheenjäsen vahingossa menee liian lähelle ikkunaa unenpöpperössä. Eihän tänne nyt herranjestas pääse kukaan varas kun koko talo on kun joku linnotus.
- Se, kun mulle väitetään että saan flunssan kun oon sisällä shortseissa ja topissa kun ulkona on +15 astetta ja sisällä varmasti enemmän. Sehän on suomen kesäsää! Ja varmaan suomalaiset tietää pikkusen enemmän siitä mitä kylmyys on kun brasilialaiset.
- Kun meiän luokkalaiset sanoo aina ITESTÄÄN "mä oon kaunis, mä oon paras" tai käskee mua sanomaan niille sen portugaliksi. Mitä ihmettä???? Vielä pahempi on kun 15-vuotias tulee sun eteen keikistelemään kesken tunnin ja kysyy "oonko mä seksikäs?".
- Mun siskon ärsyttävä ääni!
- Hostvanhempien ylihuolehtivaisuus, esim. "Nyt te tytöt juotte kaikki lasit vettä!" tai "Et voi syödä kolmea oliivia, syö vaan kaksi kun ne on niin suolasia!". Onneksi toi kohdistuu enemmän siskoihin kun muhun mutta SILTI!!
- Meiän koira kun se aina majottuu ruokapöydän alle kun me syödään tai jopa seisoo etutassut hostisän sylissä ja kerjää ruokaa. Mä oon Suomessa tottunu siihen että koira ei saa tulla keittiöön kun ollaan syömässä ja täällä meiän koira voi jopa nuolla mun varpaita eikä kukaan välitä.
- Kun kolmen kuukaudenkin jälkeen jotkut ihmiset kääntää mulle englanniksi suunnilleen moi mitä kuuluu-lauseet ja puhuu musta keskenään kun mä seison siinä vieressä ja vastaan joka kerta ite portugaliksi.
- Yks meiän luokkalainen tyttö joka aina yhtäkkiä on tullu mun viereen seisomaan ja ryöpsäyttäny pitkän portugalinkielisen lauseen supernopeeta vauhtia mun niskaan ja oottaa vastausta ennen kun oon ees tajunnu mitä tapahtu. Kun pyydän toistamaan niin se huokasee ja kysyy englanniksi.
- Kun kerrankin rupeen soittamaan pianoa ja laulamaan niin siskot on heti siinä ja haluu myös esitellä mitä ne osaa soittaa tai rupee laulamaan päälle omia juttujaan.
- Se etten pääse täällä joulutunnelmaan kun toi hiton aurinko paistaa koko ajan.
- Etten voi vaan ite lähteä kaupungille ja tehä mitä haluun, ilman että koko asiasta pitää olla kauhee SUUNNITELMA ja selvitys hostvanhemmille.
- Se, ettei kukaan koskaan täällä oikein oo yksin missään eikä haluukaan olla. Mun on pakko saada olla yksinkin!
- Se, että oon edelleen kauheen hiljanen useimpien ihmisten seurassa, ihan kielen takia. En pysty näyttämään niille, minkälainen oikeesti oon.
- Se, että edelleen mun ainoot kaverit on muiden vaihtareiden lisäksi siskojen kaverit. Meiän koulu on pieni ja omanikäsiin on vaikee mennä tutustumaan kun ne on niin omassa porukassaan ja mä oon jumissa 15-vuotiaiden kanssa :D
- Kaikki on täällä ihan ylilaihoja vaikka ne syö kauheesti eikä liiku yhtään :@@
- Nää hostvanhemmat kun ne käy aina ruokakaupassa kun me ollaan koulussa. Mä tykkään käydä ruokakaupassa enkä oo käyny kuukauteen :(
- Sit vielä brassiasioihin liittymätön juttu mut kaikki mun tietsikan viruspäivitykset ja muut ohjelmat kun ne valittaa koko ajan et ne pitäis päivittää mut en oo ikinä tehny sitä ite joten painan vaan rastii ja niitä ilmotuksii tulee koko ajan fuck.
Mulla menee pääasiassa hyvin, elämä rullailee mukavasti eteenpäin ja mulla on hyvä olla. Mutta mä ajattelin nyt kuitenkin tehä tämmösen kunnon valituspostauksen, kun kolmen-neljän kuukauden kohallahan rupee iskemään kunnolla kulttuurishokki ja on kovin ikävä ja kaikki. Tänään mulla on just semmonen mielentila että haluun purkaa teille kaiken ärsyyntymiseni ja turhautumiseni vaikka se olikin aamulla pahempi eikä enää tunnu niin paljoo siltä ku söin suklaata :SSS mut kyl mä tän nyt teen ku oon niin päättäny!
Mä en sit todellakaan vihaa tätä paikkaa ja mun elämää ja jokaikistä asiaa täällä vaikka saatan siltä vähän kuulostaakin :D Se nyt vaan on tosiasia että vaihdossa tulee todellakin semmosia päiviä jolloin ei pysty ees hymyilemään ja sit tulee niitä valtavan onnellisuuden hetkiä joista postaan joskus myöhemmin! Mä kirjotan toistakin vaihtoblogia josta oon ilmotellu pelkästään perheelle ja sukulaisille enkä luultavasti aio laittaa tätä valitustekstiä sinne ollenkaan, ihan sen takia että siellä olis heti kaikki tädit ja mummot ja kummit hakemassa mua kotiin kun mun elämä on niin kauheeta ja oon ihan masentunu.
Mua siis raivostuttaa täällä:
- Ihmisten kovaäänisyys. Ei oo kivaa kun aikuiset miehet KARJAHTELEE yhtäkkiä minkä keuhkoista lähtee, tai kun istuu koulussa sen reilut yheksän tuntia kuuntelemassa kun koko luokka huutaa.
- Kovakouraisuus. Yhtäkkiä hostisä tarttuu mua olkapäästä ja ravistaa niin että hampaat suunnilleen kalisee, ja tää on muka joku ystävällisyyden osotus? Tai sisko rutistaa niin kovaa että oon varmaan kohta mustelmilla. Joku päivä mä vielä lyön niitä ja väitän et Suomessa se on sama ku halaaminen :@
- 14-vuotias hostsisko joka mölyää ja ölisee jatkuvasti niin kun joku viisvuotias pikkupoika.
- Kun samainen sisko väittää AINA ettei sillä oo nälkä (miten voit olla esim. kaheksan tuntia syömättä ilman että tulee nälkä), koska se haluu laihtua. Mutta kun hostvanhemmat komentaa sen yläkertaan kuntoilemaan niin se istuu urheiluvaatteet päällä tekstaamassa hetken koska hyi jotain liikuntaa ja menee sit väittämään vanhemmilleen että on tehnyt jotain.
- Tän talon turvajärjestelmät eli ne ikkunakamerat joista mainitsin edellisessä postauksessa ja kaikki aidat ja lukitut portit sun muut. Ainoot kerrat kun se hälytys menee päälle on se kun joku perheenjäsen vahingossa menee liian lähelle ikkunaa unenpöpperössä. Eihän tänne nyt herranjestas pääse kukaan varas kun koko talo on kun joku linnotus.
- Se, kun mulle väitetään että saan flunssan kun oon sisällä shortseissa ja topissa kun ulkona on +15 astetta ja sisällä varmasti enemmän. Sehän on suomen kesäsää! Ja varmaan suomalaiset tietää pikkusen enemmän siitä mitä kylmyys on kun brasilialaiset.
- Kun meiän luokkalaiset sanoo aina ITESTÄÄN "mä oon kaunis, mä oon paras" tai käskee mua sanomaan niille sen portugaliksi. Mitä ihmettä???? Vielä pahempi on kun 15-vuotias tulee sun eteen keikistelemään kesken tunnin ja kysyy "oonko mä seksikäs?".
- Mun siskon ärsyttävä ääni!
- Hostvanhempien ylihuolehtivaisuus, esim. "Nyt te tytöt juotte kaikki lasit vettä!" tai "Et voi syödä kolmea oliivia, syö vaan kaksi kun ne on niin suolasia!". Onneksi toi kohdistuu enemmän siskoihin kun muhun mutta SILTI!!
- Meiän koira kun se aina majottuu ruokapöydän alle kun me syödään tai jopa seisoo etutassut hostisän sylissä ja kerjää ruokaa. Mä oon Suomessa tottunu siihen että koira ei saa tulla keittiöön kun ollaan syömässä ja täällä meiän koira voi jopa nuolla mun varpaita eikä kukaan välitä.
- Kun kolmen kuukaudenkin jälkeen jotkut ihmiset kääntää mulle englanniksi suunnilleen moi mitä kuuluu-lauseet ja puhuu musta keskenään kun mä seison siinä vieressä ja vastaan joka kerta ite portugaliksi.
- Yks meiän luokkalainen tyttö joka aina yhtäkkiä on tullu mun viereen seisomaan ja ryöpsäyttäny pitkän portugalinkielisen lauseen supernopeeta vauhtia mun niskaan ja oottaa vastausta ennen kun oon ees tajunnu mitä tapahtu. Kun pyydän toistamaan niin se huokasee ja kysyy englanniksi.
- Kun kerrankin rupeen soittamaan pianoa ja laulamaan niin siskot on heti siinä ja haluu myös esitellä mitä ne osaa soittaa tai rupee laulamaan päälle omia juttujaan.
- Se etten pääse täällä joulutunnelmaan kun toi hiton aurinko paistaa koko ajan.
- Etten voi vaan ite lähteä kaupungille ja tehä mitä haluun, ilman että koko asiasta pitää olla kauhee SUUNNITELMA ja selvitys hostvanhemmille.
- Se, ettei kukaan koskaan täällä oikein oo yksin missään eikä haluukaan olla. Mun on pakko saada olla yksinkin!
- Se, että oon edelleen kauheen hiljanen useimpien ihmisten seurassa, ihan kielen takia. En pysty näyttämään niille, minkälainen oikeesti oon.
- Se, että edelleen mun ainoot kaverit on muiden vaihtareiden lisäksi siskojen kaverit. Meiän koulu on pieni ja omanikäsiin on vaikee mennä tutustumaan kun ne on niin omassa porukassaan ja mä oon jumissa 15-vuotiaiden kanssa :D
- Kaikki on täällä ihan ylilaihoja vaikka ne syö kauheesti eikä liiku yhtään :@@
- Nää hostvanhemmat kun ne käy aina ruokakaupassa kun me ollaan koulussa. Mä tykkään käydä ruokakaupassa enkä oo käyny kuukauteen :(
- Sit vielä brassiasioihin liittymätön juttu mut kaikki mun tietsikan viruspäivitykset ja muut ohjelmat kun ne valittaa koko ajan et ne pitäis päivittää mut en oo ikinä tehny sitä ite joten painan vaan rastii ja niitä ilmotuksii tulee koko ajan fuck.
Jätin illalla mun huoneesta ikkunan raolleen että olisi viileämpää nukkua, ja heräsin parin tunnin päästä kunnon myrskyyn. Satoi kaatamalla, ukkosti niin, että olisi luullut taivaan putoavan niskaan ja tuuli oli niin voimakas että kuulin puunoksien katkeilevan pihalla.
Meillä on semmoset varashälyttimet kaikkien ikkunoiden yläpuolella, että kun ne on yöllä päällä niin ikkunoiden lähelle ei voi mennä tai hälytys menee päälle. Mä en siis voinut sulkea sitä mun ikkunaa! Onneksi mulla on niin hyvät unenlahjat että suurimman osan yöstä sain nukuttua, välillä vaan heräilin ja ihmettelin hetken, miten kova myrsky voikaan olla, kunnes nukahdin takaisin.
Tänään tiistaina satoi vielä iltapäivään asti. Nyt illalla on jo ihan tyyntä, mutta taidan silti jättää ikkunat kiinni ensi yöksi!
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Soittanut pianoa, kuunnellut joululauluja (kyllä vaan) ja laiskotellut.
Katsonut siskon kanssa varmaan kymmenisen jaksoa Puumanaista ja suunnitellut juustokakkujen leipomista.
Tälläsiäkin päiviä tarvitaan.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Rotareiden kautta vaihtoon, osa 4 - sitoumuskaavake
Tässä vaiheessa pitää alkaa viimeistään metsästämään isäntäperheitä
Suomeen tulevalle vaihtarille, jos klubi haluaa, että vaihtari hankkii
perheet. Mua pyydettiin hankkimaan 2-4 perhettä. Aluksi ilmoitin kaksi
perhettä, meidän perheen lisäksi yhden, joka kuitenkin perui myöhemmin.
Ei mua silti karkoitettu kokonaan vaihto-ohjelmasta ja vaihtari saapui
Suomeen tiedossa vain meidän perhe. Mun klubi löysi sille sitten vähän
ajan päästä toisen perheen. Tulevilta isäntäperheiltä nva pyysi ottamaan
nimet, osoitteet, sähköpostit ja puhelinnumerot ylös ja ilmoittamaan
sille.
Sitten piti tehdä lopullinen päätös kolmesta maavalinnasta (nva pyysi ilmoittamaan niistäkin) ja maksaa sitoumusmaksu, johon löytyy ohjeet täältä: http://www.ryefinland.com/suomi/lomakkeet.html kohdasta "vuosivaihdon lomakkeita" - "vuosivaihdon sitoumus" ja kun sen avaa, ihan sitoumuslomakkeen alareunassa kerrotaan tilinumero ja ohjeet sitoumus-/järjestelymaksun maksamiseen. Tota lomaketta ei kuitenkaan pidä vielä täyttää. Kuitti pitää tulostaa!
Tänä vuonna maavalintoja on kai enemmän kun kolme ja jotain muitakin muutoksia on voinut tulla. Myös sitoumusmaksu ja parit muutkin vaihdosta koituvat maksut on kallistuneet viime vuodesta. Arviot kuluista näkee täältä.
Mun klubin toinen nva otti muhun yhteyttä ja sovittiin tapaaminen, jossa täytettiin sitoumuskaavake. Kaavakkeita ei saa täyttää käsin vaan ne pitää kirjoittaa koneella ja tulostaa heti koska niitä ei voi tallentaa. Kuitti maksetusta järjestelymaksusta pitää myös viedä niille klubilaisille, ja ne toimittaa sitten kuitin ja kaavakkeen eteenpäin piirin puheenjohtajalle marraskuun loppuun mennessä.
Klubilaiset osaa kyllä hoitaa nää asiat (enemmän voi olla ongelmia sit oikeiden hakemuskaavakkeiden kanssa - tai tuleekin olemaan), mutta kun kerran tuli kuvailtua mun kaavake tätä postausta varten nii miksi turhaan jättää käyttämättä!
Sitten piti tehdä lopullinen päätös kolmesta maavalinnasta (nva pyysi ilmoittamaan niistäkin) ja maksaa sitoumusmaksu, johon löytyy ohjeet täältä: http://www.ryefinland.com/suomi/lomakkeet.html kohdasta "vuosivaihdon lomakkeita" - "vuosivaihdon sitoumus" ja kun sen avaa, ihan sitoumuslomakkeen alareunassa kerrotaan tilinumero ja ohjeet sitoumus-/järjestelymaksun maksamiseen. Tota lomaketta ei kuitenkaan pidä vielä täyttää. Kuitti pitää tulostaa!
Tänä vuonna maavalintoja on kai enemmän kun kolme ja jotain muitakin muutoksia on voinut tulla. Myös sitoumusmaksu ja parit muutkin vaihdosta koituvat maksut on kallistuneet viime vuodesta. Arviot kuluista näkee täältä.
Mun klubin toinen nva otti muhun yhteyttä ja sovittiin tapaaminen, jossa täytettiin sitoumuskaavake. Kaavakkeita ei saa täyttää käsin vaan ne pitää kirjoittaa koneella ja tulostaa heti koska niitä ei voi tallentaa. Kuitti maksetusta järjestelymaksusta pitää myös viedä niille klubilaisille, ja ne toimittaa sitten kuitin ja kaavakkeen eteenpäin piirin puheenjohtajalle marraskuun loppuun mennessä.
Klubilaiset osaa kyllä hoitaa nää asiat (enemmän voi olla ongelmia sit oikeiden hakemuskaavakkeiden kanssa - tai tuleekin olemaan), mutta kun kerran tuli kuvailtua mun kaavake tätä postausta varten nii miksi turhaan jättää käyttämättä!
torstai 18. lokakuuta 2012
loma
Viime viikko oli vapaata koulusta ja mä lähin siis mun perheessä Suomessa asuvan Gustavon perheen luo São Paulon osavaltioon, pieneen kaupunkiin nimeltä Andradina. Mun piti hommata rotareilta siihen lupa ja kaikkea, oli kiire ja stressasin siitä kauheesti ja ajattelin jo että ihan sama, ei mun sinne tarvii päästä lähtemään. Onneksi kaikki kuitenkin järjesty ja menin, koska mulla oli mahtava viikko!
- Sunnuntaina kun tulin orientaatioleiriltä kotiin, Gustavon vanhemmat Ivone ja Sergio, sisko Bruna ja meksikolainen vaihtarisisko Maria oli jo meillä oottelemassa mua.
- Ajettiin ensin siskon opiskelija-asuntoon Maringáan reilun kolmen tunnin päähän pariksi ekaksi päiväksi ja siitä jatkettiin vielä toiset kolme-neljä tuntia Andradinaan.
- Mä nautin kauheesti matkustamisesta joten automatkat ei todellakaan haitannu!
- Ekoina päivinä oli tosi kuuma (40° C), joten ainoo viilee paikka löytykin autosta kun perheen kotona ei ollut ilmastointia.
- Tuuletin onnellisena kun satoi vettä ja ilmat "viileni" vähän.
- Kävin forrótunnilla - semmosta perus paritanssia, ja vaikka aina parin vaihtuessa selitinkin sille paniikissa etten osaa tanssia niin silti oli tosi kivaa enkä mä sit lopulta mikään ylihuono ollukaan.
- Leivoin taas pullaa ja sain paljon kehuja!
- Kävin parikin kertaa elokuvissa - kerran Ivonen ja Marian kanssa ja toisen kerran isolla kaveriporukalla.
- Näin myös vähän Mato Grosso do Sulin osavaltiota ja valtavan Paraná-joen joka erottaa sen ja São Paulon osavaltion toisistaan.
- Söin paljon pizzaa, varmaan parasta mitä oon ikinä syönyt! Ihanan juustoista pizzaa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja sitten makeaa brigadeiro- ja maitosuklaapizzaa.
- Tapasin perheen järjestämässä churrascossa tennisklubilla suomalaisen Vilman, jonka kanssa nähtiin viimeksi heinäkuussa kun oltiin kahdestaan viimeisinä monta tuntia lentokentällä odottamassa jatkolentoja São Paulosta kotikaupunkeihin. Kumpikaan meistä ei ollut tavannut sen jälkeen suomalaisia ja oli ihana kälättää koko päivä suomeksi.
- Pelasin lentopalloa hiekalla niin kun kuuluukin!
- Sain paljon uusia kavereita sekä Andradinasta että rotareiden viikonloppuna järjestämältä leiriltä, johon lähdin Marian ja toisen meksikovaihtarin, Edgarin kanssa.
- Olin ihan pyörryksissä kun kaikki leiriläiset kerääntyi ympärille kyselemään meistä vaihtareista.
- Tanssittiin hulluna leirin diskossa.
- Maalailin kavereita sormiväreillä - jotkut oli ihan kokonaan maalin peitossa! Mä pysyttelin enimmäkseen siistinä ja aluksi vähän harmitti, mutta tuntui se siinä vaiheessa fiksulta päätökseltä kun montakymmentä tyttöä jonotti leiripaikan ainoaan kämäseen suihkuun.
- Otin päiväunet viltillä puun varjossa kolmen muun vaihtarin kanssa.
- Söin satamiljoonaa kertaa semmosessa kiloravintolassa/buffetruokapaikassa enkä nyt haluu nähä semmosta paikkaa pitkään aikaan, rupes todellakin tulemaan korvista ulos se samantyyppinen ruoka mitä niissä aina tarjoillaan :@
- Puhuin koko viikon portugalia koska Gustavon perhe ei osannut englantia! Ja osasin!
- Maria tutustutti mut Taylor Swiftin uuteen kappaleeseen I knew you were trouble ja sitä me sitten kuunneltiin putkeen koko ajan. Aina, kun tultiin kotiin jostain, Marian eka kommentti oli "I want to play the song now!" ja mä olin jo ehtiny ajatella samaa.
- Näin maailman söpöimpiä pikkusia apinoita Maringássa olevassa puistossa. Ja ton ei-yhtä-söpön liskon!
- Sain lahjaksi kahdet ihanat kengät Gustavon vanhempien kenkäkaupasta!
- Tulin yksin bussilla kotiin kuuden tunnin matkan ja selvisin hyvin!
Gustavon perhe ja kaikki uudet ihmiset joihin tutustuin oli hirmu ihania ja mulla jäi ikävä Andradinaan, toivottavasti pääsen sinne vielä tän vuoden aikana uudestaan!
- Sunnuntaina kun tulin orientaatioleiriltä kotiin, Gustavon vanhemmat Ivone ja Sergio, sisko Bruna ja meksikolainen vaihtarisisko Maria oli jo meillä oottelemassa mua.
- Ajettiin ensin siskon opiskelija-asuntoon Maringáan reilun kolmen tunnin päähän pariksi ekaksi päiväksi ja siitä jatkettiin vielä toiset kolme-neljä tuntia Andradinaan.
- Mä nautin kauheesti matkustamisesta joten automatkat ei todellakaan haitannu!
- Ekoina päivinä oli tosi kuuma (40° C), joten ainoo viilee paikka löytykin autosta kun perheen kotona ei ollut ilmastointia.
- Tuuletin onnellisena kun satoi vettä ja ilmat "viileni" vähän.
- Kävin forrótunnilla - semmosta perus paritanssia, ja vaikka aina parin vaihtuessa selitinkin sille paniikissa etten osaa tanssia niin silti oli tosi kivaa enkä mä sit lopulta mikään ylihuono ollukaan.
- Leivoin taas pullaa ja sain paljon kehuja!
- Kävin parikin kertaa elokuvissa - kerran Ivonen ja Marian kanssa ja toisen kerran isolla kaveriporukalla.
- Näin myös vähän Mato Grosso do Sulin osavaltiota ja valtavan Paraná-joen joka erottaa sen ja São Paulon osavaltion toisistaan.
- Söin paljon pizzaa, varmaan parasta mitä oon ikinä syönyt! Ihanan juustoista pizzaa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja sitten makeaa brigadeiro- ja maitosuklaapizzaa.
- Tapasin perheen järjestämässä churrascossa tennisklubilla suomalaisen Vilman, jonka kanssa nähtiin viimeksi heinäkuussa kun oltiin kahdestaan viimeisinä monta tuntia lentokentällä odottamassa jatkolentoja São Paulosta kotikaupunkeihin. Kumpikaan meistä ei ollut tavannut sen jälkeen suomalaisia ja oli ihana kälättää koko päivä suomeksi.
- Pelasin lentopalloa hiekalla niin kun kuuluukin!
 |
| tän näkösessä katoksessa grillattiin kavereiden ja sukulaisten seurassa |
 |
| siellä oli kunnon uima-altaatkin mutta oli sen verran "kylmä" päivä ettei huvittanu uida :D |
 |
| ja luulin että oon tosi ruskettunu ja sit tuli tää meksikolainen :@ |
- Olin ihan pyörryksissä kun kaikki leiriläiset kerääntyi ympärille kyselemään meistä vaihtareista.
- Tanssittiin hulluna leirin diskossa.
 |
| meksikolaiset Edgar ja Maria |
- Otin päiväunet viltillä puun varjossa kolmen muun vaihtarin kanssa.
- Söin satamiljoonaa kertaa semmosessa kiloravintolassa/buffetruokapaikassa enkä nyt haluu nähä semmosta paikkaa pitkään aikaan, rupes todellakin tulemaan korvista ulos se samantyyppinen ruoka mitä niissä aina tarjoillaan :@
- Puhuin koko viikon portugalia koska Gustavon perhe ei osannut englantia! Ja osasin!
- Maria tutustutti mut Taylor Swiftin uuteen kappaleeseen I knew you were trouble ja sitä me sitten kuunneltiin putkeen koko ajan. Aina, kun tultiin kotiin jostain, Marian eka kommentti oli "I want to play the song now!" ja mä olin jo ehtiny ajatella samaa.
- Näin maailman söpöimpiä pikkusia apinoita Maringássa olevassa puistossa. Ja ton ei-yhtä-söpön liskon!
- Sain lahjaksi kahdet ihanat kengät Gustavon vanhempien kenkäkaupasta!
Gustavon perhe ja kaikki uudet ihmiset joihin tutustuin oli hirmu ihania ja mulla jäi ikävä Andradinaan, toivottavasti pääsen sinne vielä tän vuoden aikana uudestaan!
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
orientaatioleiri
Heippa, mahtava viikonloppu on ohi ja nyt kirjoittelen täältä Gustavon siskon opiskelija-asuntolayksiöstä (pienin "asunto" mitä oon ikinä nähny! :D). Gustavon perhe haki mut tänne eilen heti kun olin tullut leiriltä kotiin ja huomenna ajetaan niiden kotikaupunkiin Andradinaan.
Mutta nyt siis tarinointia leiristä!
Okei alotin tän postauksen jo pari päivää sitten ja nyt tiistaina ollaan Andradinassa. Siitä lisää myöhemmin!
torstai 5.10.
Mun perhe vei meiät Toledovaihtarit Cascaveliin yhdeksi, josta bussi haki kyytiin - puolitoista tuntia myöhässä! Eli leiri alkoi heti kunnon brasilialaisella aikataululla = ei aikataulua. Unohtakaa aiempi postaus johon kirjoitin sähköpostissa tulleen ohjelman.
Bussi oli jo täynnä porukkaa muista kaupungeista. Meitä vaihtareita oli yhteensä n. 50. Siinä parin tunnin matkan aikana kyseltiin kaikilta sata kertaa "Where are you from?" ja matka meni tosi nopeasti.
Hotelli oli jonkun rotarityypin omistama ja ihan mielettömän hieno. Taisi olla viiden tähden! Meiät oli jaettu huoneisiin sen mukaan, ettei samassa huoneessa ole samanmaalaisia (no, mä tosin oon piirin ainoa suomalainen) ja mä olin meksikolaisen tytön kanssa kahdestaan.
Illalla me mentiin syömään ravintolaan ja sitä ennen oli vaan vapaa-aikaa, joka tietysti käytettiin tossa pikkuruisessa uima-altaassa uiskenteluun. Illalla piti olla orientaatio-osuus, jossa kaikki esittelee itsensä portugaliksi ja ties mitä, mutta oltiin hotellilla vasta yhentoista jälkeen joten se vaan jätettiin pois!
perjantai 6.10.
Ihanan hotelliaamupalan jälkeen me lähettiin aamulla kymmenen aikaan sinne Iguassun putouksille! Oli tosi kuuma päivä, mutta putousten lähelle päästessä vesi onneksi viilensi mukavasti. Mä kuvailin ihan innoissani kaikkia vastaantulevia ötököitä ja vähän niitä putouksiakin, hahah. Perhosia siellä oli tosi paljon ja ne lenteli naamaa päin ja tuli istuskelemaan pään päälle.
Tiiän että nää kuvat on tosi fiksussa järjestyksessä ja hyvin aseteltu... Mun kärsivällisyys ei nyt vaan riitä!
Illalla me mentiin taas ravintolaan syömään ja sen jälkeen puhuttiin säännöistä vielä muistaakseni puolenyön jälkeen. Semmoiset aikataulut :D
lauantai 7.10.
Me lähettiin jo aamulla kaheksaksi Itaipuun, joka on iso, iso vesivoimala (en uskalla esittää enempää faktoja enkä jaksa googlata haha). Meille näytettiin ensin sen toiminnasta video ja sitten ajeltiin bussilla lähemmäs katsomaan tidididiiiii.... Isoa betonimuuria. Koko juttu oli pois toiminnasta. No, otettiin muutamat ryhmäkuvat ja jatkettin matkaa.
Itaipusta ajeltiin Paraguayhin, jossa me saatiin vapaa-aikaa shoppailuun. Manuel oli onnessaan kun sai puhua espanjaa (joo kirjotin eka meksikoa...) ja tietysti se sitten aina joutui meidän tulkiksi joka paikassa :D Enimmäkseen liikuttiin (oikeastaan koko leirin ajan) meiän kolmen toledovaihtarin lisäksi amerikkalaisen Nathanin kanssa, joka asuu Cascavelissa, ihan lähellä meitä siis!
Kun me tultiin takas hotellille iltapäivällä, kaksi eri matkanjärjestäjää (Terra Brasil turismo ja Belo Brasil) kertoi meille retkistä, joita ne järjestää täällä Brasiliassa oleville vaihtareille ja sitten me saatiin valita äänestämällä, kumman kautta me halutaan matkustaa. Vaikka järjestöjen edustajat ei olleetkaan paikalla toistensa matkaesittelyissä, oli kyllä havaittavissa kunnon kilpailua! Me valittiin Belo Brasil ja nyt alan tutkailla eri matkavaihtoehtoja ja miettiä, miten saisin rahat kasaan että pääsisin jollekin niistä. Belolta voi myös ilmeisesti hakea jotain stipendiä, pitää ottaa siitä selvää.
Illalla me mentiin syömään ravintolaan, jossa oli tanssi- ja lauluesityksiä Perusta, Paraguaysta, Meksikosta, Brasiliasta jne. Kaikki ne oli hienoja, ja kun meksikomusiikin vuoro tuli, kaikki meiän meksikovaihtarit (olisikohan niitä ollut 12) ryntäsi lavan eteen riviin ja lauloi mukana - kaikki oikein sydämensä pohjasta kovaan ääneen ja joku alkoi itkeäkin. Ihanaa porukkaa!
sunnuntai 8.10.
Me heräiltiin jo kahdeksan jälkeen, vaikka aamupäivälle ei ollutkaan ohjelmaa, että ehdittiin rauhassa aamupalalle ja uima-altaalle ennen kuin huoneet piti luovuttaa yhdeltätoista ja lähdettiin vielä porukalla Subwayhin syömään ennen kotiinlähtöä.
Meillä oli siis superkiva viikonloppu, siitä saldona rotaritakissa kymmeniä uusia pinssejä, lompakossa paksu nippu vaihtareiden käyntikortteja, tuhat ja sata yhteiskuvaa koko porukasta (ja yhtä paljon niistä vesiputouksista), rusketusrajat ja rutkasti univelkaa.
Mutta nyt siis tarinointia leiristä!
Okei alotin tän postauksen jo pari päivää sitten ja nyt tiistaina ollaan Andradinassa. Siitä lisää myöhemmin!
torstai 5.10.
Mun perhe vei meiät Toledovaihtarit Cascaveliin yhdeksi, josta bussi haki kyytiin - puolitoista tuntia myöhässä! Eli leiri alkoi heti kunnon brasilialaisella aikataululla = ei aikataulua. Unohtakaa aiempi postaus johon kirjoitin sähköpostissa tulleen ohjelman.
Bussi oli jo täynnä porukkaa muista kaupungeista. Meitä vaihtareita oli yhteensä n. 50. Siinä parin tunnin matkan aikana kyseltiin kaikilta sata kertaa "Where are you from?" ja matka meni tosi nopeasti.
Illalla me mentiin syömään ravintolaan ja sitä ennen oli vaan vapaa-aikaa, joka tietysti käytettiin tossa pikkuruisessa uima-altaassa uiskenteluun. Illalla piti olla orientaatio-osuus, jossa kaikki esittelee itsensä portugaliksi ja ties mitä, mutta oltiin hotellilla vasta yhentoista jälkeen joten se vaan jätettiin pois!
perjantai 6.10.
Ihanan hotelliaamupalan jälkeen me lähettiin aamulla kymmenen aikaan sinne Iguassun putouksille! Oli tosi kuuma päivä, mutta putousten lähelle päästessä vesi onneksi viilensi mukavasti. Mä kuvailin ihan innoissani kaikkia vastaantulevia ötököitä ja vähän niitä putouksiakin, hahah. Perhosia siellä oli tosi paljon ja ne lenteli naamaa päin ja tuli istuskelemaan pään päälle.
Tiiän että nää kuvat on tosi fiksussa järjestyksessä ja hyvin aseteltu... Mun kärsivällisyys ei nyt vaan riitä!
Illalla me mentiin taas ravintolaan syömään ja sen jälkeen puhuttiin säännöistä vielä muistaakseni puolenyön jälkeen. Semmoiset aikataulut :D
lauantai 7.10.
Me lähettiin jo aamulla kaheksaksi Itaipuun, joka on iso, iso vesivoimala (en uskalla esittää enempää faktoja enkä jaksa googlata haha). Meille näytettiin ensin sen toiminnasta video ja sitten ajeltiin bussilla lähemmäs katsomaan tidididiiiii.... Isoa betonimuuria. Koko juttu oli pois toiminnasta. No, otettiin muutamat ryhmäkuvat ja jatkettin matkaa.
 |
| puolet meistä (taka-alalla) on jotain muuta porukkaa, ja me vaan juostiin niiden kanssa samaan kuvaan |
 |
| kyllä sieltä vähän vettä tuli! jei. |
 |
| ja sitten me löydettiin tämmönen kaveri, joka oli kuulemma vaarallinen! |
Kun me tultiin takas hotellille iltapäivällä, kaksi eri matkanjärjestäjää (Terra Brasil turismo ja Belo Brasil) kertoi meille retkistä, joita ne järjestää täällä Brasiliassa oleville vaihtareille ja sitten me saatiin valita äänestämällä, kumman kautta me halutaan matkustaa. Vaikka järjestöjen edustajat ei olleetkaan paikalla toistensa matkaesittelyissä, oli kyllä havaittavissa kunnon kilpailua! Me valittiin Belo Brasil ja nyt alan tutkailla eri matkavaihtoehtoja ja miettiä, miten saisin rahat kasaan että pääsisin jollekin niistä. Belolta voi myös ilmeisesti hakea jotain stipendiä, pitää ottaa siitä selvää.
Illalla me mentiin syömään ravintolaan, jossa oli tanssi- ja lauluesityksiä Perusta, Paraguaysta, Meksikosta, Brasiliasta jne. Kaikki ne oli hienoja, ja kun meksikomusiikin vuoro tuli, kaikki meiän meksikovaihtarit (olisikohan niitä ollut 12) ryntäsi lavan eteen riviin ja lauloi mukana - kaikki oikein sydämensä pohjasta kovaan ääneen ja joku alkoi itkeäkin. Ihanaa porukkaa!
sunnuntai 8.10.
Me heräiltiin jo kahdeksan jälkeen, vaikka aamupäivälle ei ollutkaan ohjelmaa, että ehdittiin rauhassa aamupalalle ja uima-altaalle ennen kuin huoneet piti luovuttaa yhdeltätoista ja lähdettiin vielä porukalla Subwayhin syömään ennen kotiinlähtöä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)