fofaaaaaaaaa

Mãe osti mulle havaianasit sen kunniaksi että oon oppinut lisää portugalia. Nyt oon ihan oikee brasilialainen! Täällä pyörii telkkarissakin semmonen mainos, jossa koira syö aina havaianasit, ja isäntä ostaa sille jotkut halpikset pureskeltaviksi. Koira ei koskekaan niihin, koska sille kelpaa vaan aidot! Noita on vaikka mitä erilaisia ja eri malleja ja mä koin että noi sopi mun henkiseen ikään parhaiten. Onko mitään söpömpää!

Täällä laski lämpötilat yhtäkkiä siihen, mitä talven pitäiskin täällä olla. Tähän asti on ollut poikkeuksellisen lämmintä. En siis voi nyt käyttää noita mun uusia söpöläisiä :( Lämpöasteita on reilut kymmenen, mutta se tuntuu oikeesti paljon kylmemmältä täällä kun Suomessa! On niin kosteeta ja taloissa ei oo lämmitystä, eli periaatteessa sisällä on melkein yhtä kylmä kun ulkonakin. Ja ovia ja ikkunoita pidetään auki, ihan niin kun sillonkin kun on helle. En ymmärrä! Kuitenkin nää itekin on kylmissään, mutta vetää vaan takit päälle sisällä. Mulla ei edes oo täällä takkia, paitsi ihan ohut eikä se mahdu mun hupparin päälle.

Pari iltaa sitten ajattelin että pääsen suihkuun lämmittelemään, mutta sieltä tuli vaan semmosta haaleeta, vilpoisaa vettä! Sen jälkeen olin vielä enemmän jäässä. Puin päällekkäin suunnilleen kaikki vaatteet mitä mulla täällä on että tarkenin. Yöt oon nukkunut niin, että itseäkin naurattaa. Päällä t-paita, pitkähihainen paita, neuletakki ja kollarit, jalassa sukat ja villasukat ja peittoja kolme. Yksi tavallinen, yksi pelkkä ohut lakana ja yksi superpaksu viltti. Vähän silti paleltaa.

Enpä olisi arvannut, että saan olla Brasiliassa näin jäässä. Mutta kestän tän kyllä, koska ei mee kauaa siihen kun tuun kertomaan tänne kuinka "sain tänään taas lämpöhalvauksen".

Boa Vista da Aparecida

Viime perjantaina mun ei tarvinnu mennä kouluun kun me ajeltiin jo aamulla ensin Cascaveliin nappaamaan kyytiin mãen ystävä Margarida ja jatkettiin siitä matkaa Margaridan loma-asunnolle Boa Vista da Aparecidaan. Ajomatkaa Toledosta sinne kesti reilut puolitoista tuntia. Talo oli järven rannalla ja oikeesti hienompi kun sen Margaridan oma koti Cascavelissa! Vietettiin siellä koko viikonloppu ja porukkaa oli paikalla koko ajan lähemmäs kymmenen ihmistä, välillä jotkut lähti ja toiset tuli tilalle: Margaridan, sen miehen, mãen, pain, Dudan ja mun lisäksi oli ainakin Margaridan poika ja sen tyttöystävä, ystäväpariskunta, näiden poika, sen vaimo ja 2-vuotias poika ja satunnaisia naapureita ja tuttuja.

 Perjantaina oli tosi lämmin ja makoiltiin uima-altaalla, luin kirjaa kun sain viime viikolla Suomesta postia (!!!) ja uiskenneltiin uima-altaan kylmässä vedessä. Lauantaina ja sunnuntaina olikin sitten kylmä "talvisää". Mitään erityistä ei tehty, mutta oli silti kivaa, kun talo oli koko ajan täynnä porukkaa, syötiin hyvin ja mulla oli hyvää lukemista ja salmiakkia mukana, hahaa! Kävin Dudan kanssa välillä laiturilla syöttämässä pikkukaloille leipää ja tehtiin illalla pilkkopimeellä pihalla kärrynpyöriä, nähtiin TULIKÄRPÄSIÄ ja käytiin poimimassa karhunvatukoita.

Rotareiden kautta vaihtoon, osa 3 - haastattelu

Tää osio kertoo nimenomaan siitä, miten mun asiat meni. Riippuu ihan klubista, miten haastattelut toteutetaan.

Jännitin haastattelua kamalasti. Edellisenä päivänä aloin lukea netistä muiden kokemuksia (vaihtarifoorumilla on hyvä osio!) ja ajattelin etten ikinä selviä siitä, etten ollut yhtään valmistautunut. Monilla haastattelussa oli ollut kaikki hakijat yhtä aikaa, haastattelijoita pöytä täynnä ja kysymyksiä oli ollut politiikasta ja yhtäkkiä olikin kysytty jotain englanniksi.

Mun haastattelu pidettiin yhden ala-asteen opettajainhuoneessa. Monilla järjestöillähän se on vaan jossain kahvilassa ja haastattelija on vanha vaihtari, mutta tää ei ollut ihan niin rento. Ei kuitenkaan mikään kauheakaan, haastattelijoita oli neljä ja kaikki oli tosi kivoja. Olin ainoa haastateltava, toinen hakija oli haastateltu ennen mua. Ei multa mitään politiikasta kysytty ja puhuttiin vaan suomea. Tässä jotain esimerkkejä kysymyksistä:

"Miksi juuri sä olisit hyvä vaihtari/miksi juuri sut pitäisi lähettää?"

"Mitä mieltä sun vanhemmat on tästä?"

"Pystytkö hankkimaan tänne Suomeen tulevalle vaihtarille isäntäperheitä?"

"Onko sulla jo maatoiveita mietittynä, mitä jos et pääse niistä mihinkään?"

"Olisit vuoden pois, miltä se tuntuu?"

"Miksi haluat lähteä vaihtoon?"

Voi myös miettiä, onko itsellä jotain kysyttävää.

Lopuksi mut pyydettiin hetkeksi käytävään, ja kun mut kutsuttiin takaisin, mulle kerrottiin että mut oli päätetty lähettää Helsinkiin piirin presidentin haastateltavaksi. Se oli uusi käytäntö johtuen siitä, että viime vuosina sääntörikkomusten takia on lähetetty niin monia kotiin. Tän haastattelun sanottiin olevan tiukka. Mun piti muokata hakemusta, tehdä siitä "myyvä" ja lisätä pari puuttuvaa asiaa ja sitten vaan odotella haastattelukutsua.

Tässä vaiheessa en yhtään tiennyt, kuinka paljon hakijoita oli ja lähetettiinkö suunnilleen kaikki vähänkin sopivat hakijat Helsinkiin. Mun kaupungin klubit yhdessä (Riihimäki ja Riihimäki-Hausjärvi) lähetti molemmat vain yhden oppilaan maailmalle. Mulle kerrotiin, että toinenkin hakija lähtisi Helsinkiin ja voitaisiin mennä yhtä matkaa. Klubilaiset sanoi kuitenkin myös jotain siihen suuntaan että "kaikki muut on jo käyneet Helsingissä" enkä tiennyt, tarkoitettiinko sillä lähikaupunkien hakijoita vai muita hakijoita meidän klubien kautta.

Pari viikkoa haastattelukutsua odoteltuani laitoin klubin nuorisovaihtoasiamiehelle (samalle, jonka kanssa olin koko ajan ollut yhteydessä, jolle alunperin lähetin hakemuksen ym.) sähköpostia ja kysyin asiasta. Sieltä tulikin vastaus "Onneksi olkoon, valintasi on varmistunut!". Mut olikin siis jo siellä ekassa haastattelussa tavallaan valittu ja Helsingin-päästä tarvittiin enää varmistus.

Laitoin muuten aina aluksi kauhean virallisia sähköposteja nva:lle kun en oikein tiennyt miten pitäis kirjoittaa. Ekan kerran kun sieltä tuli viestin aloituksena "moi" niin rentouduin ja tajusin että hei, täähän on ihan tavallinen ja kiva ihminen ja voin puhua sille ihan normaalisti!

Jouduin vieläkin odottamaan kutsua Helsinkiin pari päivää. Sitten yhtenä viikonloppuna sain sähköpostia piirin puheenjohtajalta/presidentiltä ja se vielä soittikin mulle ja kuulosti tosi kivalta eikä mitenkään "viralliselta". Se oli valinnut mut lähteväksi Hausjärvi-Riihimäki-klubin kautta ja antoi yhteystiedot sen klubin nva:lle. Soittelin nva:lle samana päivänä "moi, mä lähden teiän klubin kautta vaihtoon!" Se oli vasta ollut kaksi viikkoa Aasiassa eikä oikein ollut perillä asioista mutta lupasi ottaa muhun yhteyttä vähän ajan päästä.

Lähdin toisen vaihtarin kanssa haastatteluun Helsinkiin jo parin päivän päästä. Se haastattelu sitten olikin kahvilassa. Puheenjohtaja oli tosi kiva vanhempi nainen ja me vaan juteltiin mukavia! Ei kysytty enää mitään kysymyksiä paitsi maavalinnoista, sitten se vaan kertoi meille eri maiden paikkamääristä, kevään koulutuksista, hakemusten täyttämisestä ym. Ja selvisipä tän tapaamisen syykin, eli joskus viime vuonna joku suuri rotareiden pamppujärjestö oli käynyt tarkistamassa Suomen toimintaa ja kaikesta tuli täydet kympit ja kaikki oli niin kun pitikin, mutta toivottiin vielä, että tämä puheenjohtaja tapaisi kaikki piirin vaihtoon lähtijät. Oli kyllä tosi kiva päästä puhumaan näistä asioista, varsinkin toisen vaihtarin kanssa höpötettiin koko ajan. Ja lopuksi se puheenjohtaja sanoi "Nähdään sitten keväällä koulutuksissa!" ja siinä vaiheessa tää alkoi tuntua todelliselta ja olin ihan onnessani.

melkein Amazonissa kävin

Näin välillä kannattaa esittää yli-innokasta bloggaajaa, niin sit voin taas koko kouluviikon olla silleen "lol joku blogi" ja laiskotella vaan ;) Joskus vaan iskee inspiraatio! Ja kun tuli kerrankin otettua valokuvia.

Kävin aamupäivällä mãen kanssa ruokakaupassa ja grillattiin kotona ruokaa. Iltapäivällä mãe, pai ja mä mentiin käymään isossa puistossa, johon avattiin toi allanäkyvä paikka joidenkin muistomerkiksi (en oikein ymmärtänyt, kenen, mutta sillä oli kai tekemistä joidenkin kuolleiden poikien kanssa, joista yks oli mãen kummipoika).

Tässä on kuvaa puiston toiselta puolelta. Joka paikassa istuskeli ihmisiä tuoleilla tai vilteillä syömässä eväitä. Uiminen on kielletty :( ja kun me mentiin tonne, joku 18-vuotias poika oli just hukkunut, ihmiset itki ja paikalla oli paloauto. Ei ambulanssia?


Sen jälkeen mentiin kattomaan hostvanhempien omistamaa tonttia, jolle ne rakennuttaa talon vuokrattavaksi. Pihaa oli tosi paljon ja se oli tommosta VIIDAKKOA!

se on LIAANI!!!!1

banaaneja! ne kasvaakin puussa noin päin!

jonkun linnun pesä! löytyy ylemmästäkin kuvasta, jos katsotte tarkkaan :)

näyttää mandariineiltä, mutta kuulemma ne olikin limão - tarkottaako se nyt sitten sitruunaa vai limeä.. limeksi luulin mutta google kääntäjä ei oo samaa mieltä

Rotareiden kautta vaihtoon, osa 2 - hakemus

Niille klubeille, joiden kautta hakee, lähetetään postitse tai sähköpostilla suunnilleen A4-kokoinen hakemus. Siihen kannattaa kertoa ihan perustietoja omasta koulunkäynnistä, varsinkin kielitaidosta, harrastuksista, väleistä perheeseen jne.

Keskiarvosta ei ainakaan mun klubissa paljon välitetty, kunhan pärjää koulussa ihan kohtalaisen hyvin eikä numerot ole suunnilleen vitosia kaikki :D Omasta luonteesta pyydetään tietysti kertomaan hakemuksessa ja mä nappasin kätevästi ominaisuuksia nuorisovaihdon sivuilta ja vähän muuntelin niitä: "Nuorelta edellytetään kohtuullisen hyvää koulumenestystä lukiossa, joustavuutta uusissa tilanteissa, esiintymiskykyä, stressinsietokykyä ja itsenäisyyttä. Ennen kaikkea on tärkeää, että nuori itse on oman lähtöpäätöksensä takana." Laitoin hakemukseen myös vähän jotain mun huonoista puolista, ainakin ujoudesta, mutta kun klubi halusi lähettää mut Helsinkiin seuraavaan haastatteluun niin ne pyysi mua poistamaan hakemuksesta kaiken huonon, hakemuksen piti kuulemma olla "myyvä". Eli turhaan niitä huonoja puolia sinne rupeaa kaunistelemaan, jättäkää vaan suosiolla kokonaan pois!

Tärkeitä asioita jotka kannattaa mainita on allergiat, erityisruokavaliot ja jos harrastaa jotain, jota olisi tärkeää päästä harrastamaan myös vaihtovuoden aikana. Loppuun sitten yhteystiedot, mä unohdin ne!

Hakemuksen lähettämisen jälkeen meni varmaan viikko kun sain vastauksen, että mua ei ole unohdettu ja muhun otettaisiin pian uudestaan yhteyttä. Jo parin päivän päästä siitä mua pyydettiin haastatteluun.

ai niin, se Luxemburg...

Se matka löytyy täältä!

Eikä tää tietenkään johdu yhtään siitä että olisin laiska tai saamaton tai mitään, mut kun Anni teki vaan koko reissusta niin kattavan postauksen ettei mulla oo enää mitään lisättävää :)))

mä oon tänään vaan syöny

Me lähdettiin tänään toiseen kaupunkiin ystäväpariskunnan loma-asunnolle, tai miksi sitä sanoisin, syömään. Koko asuinalueella oli vaan vapaa-ajan asuntoja, kukaan ei kuulemma asu siellä vakituisesti. Ajomatkaan meni tunnin verran ja taas sain olla ihan kauhuissani kun pai ajoi tuhatta ja sataa rekkojen ohi. Täällä aina kun ajetaan näihin läheisiin kaupunkeihin, niin ei ole mitään moottoriteitä, vaan ajetaan peltojen ja kaikkien pienten naapurikaupunkien läpi.

Meitä oli sen ystäväpariskunnan, mãen, pain, Dudan ja mun lisäksi vielä neljä muuta aikuista. Ruokaa odotellessa tarjottiin jo kanankoipia ja kaikkea naposteltavaa. Mua opetettiin pelaamaan korttia ja istuttiin juttelemassa (tai mä vaan kuuntelemassa, heh). Sitten grillattiin kauheat määrät lihaa ja syötiin oikein pitkään, ja koko iltapäivän oli tarjolla kakkua ja keksejä. En tajuu miten nää pystyy syömään niin kauheet määrät kaikkea!

miksei tää oo tarkentunu :@

Kookosvettä! Mun mielestä toi ei ollut kovin hyvää. Kun sitä joi kylmänä, tuntu eka että olis juonu tavallista vettä mutta sitten siitä iski ällöttävä makeus. Oli silti siistiä hakea itelleen puusta juotavaa!

niille tuli nälkä

Unohdin muuten kertoa aiemmassa postauksessa, että olin eilen Cascavelin-reissun jälkeen mun seuraavan hostperheen kotona siskon synttäreitä juhlimassa. Sieltä ei oo kuvia, paitsi jotain kauheeta kännykkämateriaalia joka ei toivottavasti ikinä päädy päivänvaloon :D


miks kaikkien noiden kuvien välit on ihan eri kokosia :( en osaa vaikuttaa asiaan

lauantai 11.8.2012

Lueskelin aamulla terassilla kirjaa - alotin uudestaan lukemaan toista niistä kahdesta kirjasta, jotka otin tänne mukaan. Onneksi mulle on postissa tulossa lisää lukemista, kiitos äiti ja mummi! Lähdin ennen ruokaa vielä mãen kanssa kauppaan kävellen, ihan lähelle kotia. Ostettiin aika paljon kaikkea ja kaupan työntekijäpoika kärräsi ostoskärryt kotiovelle asti. Tuntu ihan hullulta, mutta täällä kaikki tommoset palvelut on ihan normaaleja, muutenkin kaupassa aina työntekijät pakkaa ostokset valmiiksi. Meille kerrottiin maaleirillä, että esimerkiksi jos tarvitsee särkylääkettä niin voi soittaa apteekkiin ja joku juoksupoika käy kiikuttamassa ne sulle kotiin.

Me syötiin lounasta läheisessä kiloravintolassa niinkun joka lauantai. Iltapäivällä kävin mãen ja Dudan kanssa elokuvissa katsomassa uuden lastenelokuvan, Suomessa näköjään pyörii nimellä Urhea. Kaikki piirretyt on ihan parhaita, tykkäsin tostakin vaikka en ymmärtänyt ihan kaikkea. Kuitenkin lauseita ja sanoja sieltä täältä ja koko elokuvan juonen ihan hyvin.

Illalla mentiin taas teatteriin, musiikkiopiston pitämään konserttiin. Joku rotarisetä soitteli siellä myös kitaraa ja lapset soitti epävireisesti viulujaan :D Ei siinä mitään vikaa ollut tosin, ihan kiva oli käydä.


sunnuntai 12.8.2012

Talvinen aamupäivä vietettiin Dudan kanssa näin - tää vuosi on muuten kuulemma poikkeuksellisen lämmin, että yleensä uima-allasta ei käytetä vielä elokuussa. Vesi on semmosta 30-asteista, lämmitettyä. Kesällä pysyy ihan itestäänkin tarpeeksi lämpimänä.

Iltapäivällä mãe, Duda ja mä mentiin meiän palvelijan (vai pitäiskö sanoa kotiapulainen tai jotain) lapsenlapsen 1-vuotissynttäreille. Mua kuulemma erityisest pyydettiin tulemaan, mutta mãe sano ettei tarvii jos en haluu. Tietysti lähin, kyllähän mä mihin vaan meen mihin vaan tulee mahollisuus! Tykkäsinkin kovasti, ihmiset oli mukavia - "alempaa" luokkaa kun mun perhe, mutta mun mielestä ne oli vaan rennompia ja juhlissa oli kiva tunnelma, kun musiikki soi ja kaikkien lapset juoksi ympäriinsä. Oli paljon hyvää tarjottavaa ja sain vauvan syliin pitkäksi aikaa, joten viihdyin loistavasti!

sillä on kauheesti tukkaa!

 Ilta me pärskittiin vielä uima-altaassa, tykkään siitä kun on jo pimeetä ja viileetä ja pääsee lämpimään veteen.


kouluviikko

Alotin maanantaina lentopallon koululla. Kehittelin jotain tarinaa, selitystä mun osaamattomuudesta, ja suunnitelmissa oli esimerkiksi kertoa ettei Suomessa voi pelata palloilla kun ne jäätyy ja sitten niillä on vaarallista pelata :D tyydyin kuitenkin vaan sanomaan etten oo ikinä pelannut (oon mä oikeesti koulussa vähän muka yrittänyt opetella joskus) ja sitten olin kaikkien mielestä yllättävän hyvä! Kaikki taputti ja hurrasi aina kun osuin palloon. Tykkäsin kyllä, lentopalloa on kaksi kertaa viikossa ja musta tuntuu että saatan oikeasti oppia pelaamaan sitä.

Koko viime viikon kirjoitin päiväkirjaa kynä sauhuten kaikilla tunneilla, ja kaikki inspiraatio kului kai silloin loppuun koska tällä viikolla ei huvittanut. Joten suurin osa tunneista meni vaan siihen, että joko luin kirjaa tai sitten vaan istuin ja yritin pysyä hereillä. Tällä viikolla oli myös kolme koetta, portugali, fysiikka ja matematiikka. Me tehtiin ne saksalaisvaihtarin kanssa aikalailla yhteistyönä, portugalista ja fysiikasta vaan oikein-väärin-väittämätehtävät ja pari monivalintaa sanakirjan kanssa (käännettiin sen verran kun jaksettiin ja sitten arvailtiin vastaukset) ja matematiikasta saatiin jopa pari tehtävää jotenkin tehtyä. Kyllä niihin papereihin tyhjää jäi :D mutta mitäs sitä voi odottaa kun meillä ei ees oo kirjoja eikä ymmärretä tunneilla mitään. 

opetin mãen neulomaan villasukat!

 perjantai 17.8.2012

En mennyt kouluun vaan lähdin mun rotariklubin sedän kanssa naapurikaupunkiiin Cascaveliin, n. 30 kilometrin päähän Toledosta, viisumiasioita hoitamaan. Viisumi pitäisi käydä vahvistamassa, tai miten sen sanoisin, 30 päivän sisällä maahantulosta. Mulla tulee se ensi tiistaina täyteen. POLIISIT on kuitenkin lakossa, joten ei pystytty vielä hoitamaan sitä. Okei, ei kaikki poliisit, mutta tällä hetkellä täällä ei pysty esim. hankkimaan passia tai hoitamaan mitään muita paperiasioita. Ensi viikolla mennään sinne uudestaan. Oli hassua kun mentiin sisään hiljaiselle poliisiasemalle ja siellä istu pari työntekijää juomassa kahvia joissa luki EM GREVE (lakossa). Kenen idea on ollut heti ekana teettää paidat kaikille kun ruvettiin lakkoilemaan :D

Liikennevalot on täällä tommosia hassuja, että noi kaks valoa lähestyy koko ajan toisiaan ja sit kun palaa enää yks valo niin ne muuttuu vihreiksi ja sitten ne tekee saman jutun :DDD jooooo en osaa selittää mut niistä näkee siis että kuinka kauan valot vielä on punaset tai vihreet.

Vaikka mua pelottaa kauheesti aina auton kyydissä kun ajetaan pidempää matkaa, niin se on silti ihan hirveen hauskaa!