mitä kuuluu

                                                                                              Capital Inicial - À sua maneira

Rauhallisia koti-iltapäiviä, How I Met Your Motheria, maailman söpöimmät uudet yökkärinhousut.

Vaihtarijengi, khuul Pokemon-muki ja maailman parhaan tuoksuista teetä.

Amazonin-tuliaisia Jeannelta ja ensimmäiset viemiset Suomeen ostettu.

Viiden viikon päästä Suomessa!

rotarivaihtareiden normipäivä

tankkeja täynnä olutta muuttumassa olueksi, hehee

Viime viikolla Alannan hostäiti järjesti meille vierailun paikallisen olutmerkin valmistamolla. Jeanne ja Manuel oli molemmat reissussa, mutta Alanna ja mä skipattiin mielellään koulu ja mentiin sen sijaan tehdaskierrokselle! 

siinä on muutama tölkki pinottuna

Lähtiessä me saatiin vielä lahjaksi ties mitä oheistuotetta -.kylmälaukku, t-paita, lippis, avaimenperä, pullonavaaja, mustekynä, lasinalusia... Kannattava reissu siis!

tervetuloa oppimaan

Ajattelin esitellä teille vähän, minkälaista koulunkäynti täällä Brasiliassa on. Tämä ei ole mikään koulujärjestelmää fakta faktalta kuvaava teksti, vaan "ah kuinka Suomen koulujärjestelmä voikin olla niin paras ja Brasiliassa kaikki älyttömän idioottimaista"-mielentilassa kirjoitettu kuvaus mun kokemuksista brassikoulunkäyntiin liittyen. Ottakaa tää enemmänkin turhaantuneen vaihtarin valituspostauksena kuin minään (kovin) vakavasti otettavana koulujärjestelmien välisenä vertailuna. Turhahan näitä on lähteä vertailemaan, kun Suomi voittaa mennen tullen!

Varsinaista päiväkotikäsitettä ei tunneta täällä, paitsi alempiluokkaisissa perheissä, joissa äitien täytyy mennä töihin ja saada lapsensa kunnalliseen päivähoitoon, kun ei ole varaa maksaa yksityiskoulusta. Jopa siis useimmat vuodenikäiset lapset käyvät "escolinhassa" eli "pikkukoulussa" yksityiskouluissa koulupuvut (mun koulupuvun esittelin täällä) päällään. Eräässä koulussa, jossa vierailin, ilmoitettiin ylpeinä, kuinka pienet aloittavat englannin opiskelun jo kolmevuotiaina ja espanjan neljävuotiaina. Kumma kun kumpaakaan kielistä ei silti osata vielä lukioikäisinäkään...

Ekaluokalle mennään viisivuotiaina, mutta käsittääkseni jo melko pian tämä muuttuu ja lapset tulevat aloittamaan koulun vain nelivuotiaina. Mä oon kaksi kertaa viikossa aamupäivät (klo 7:30-12) ekaluokkalaisten luokassa apuna, ja tuntuu kyllä hurjalta, kun lapsilla ei noiden neljän ja puolen tunnin aikana ole yhtään välituntia, jolloin pääsisi pihalle leikkimään ja päästelemään höyryjä. Puolessavälissä on evästauko, mutta senkin aikaa pitäisi jaksaa istua hiljaa paikallaan ja syödä. Sanomattakin selvää, ettei se onnistu ja lapset todellakin hyppivät seinille! Oon saanut myös huomata, kuinka brassit omaksuvat kovaäänisyyden jo pieninä, kun ekaluokkalaistenkin opettaja opettaa ihan sujuvasti huutamalla, että ääni kuuluisi metelin alta. Ei näytä häiritsevän ketään.

Koulunkäynti on jaettu aamu- ja iltapäivätunteihin. Ymmärtääkseni vanhemmat saavat valita, käyvätkö pienet oppilaat koulussa klo 7:30-12 vai iltapäivällä 13:30-18. Vähän vanhemmilla oppilailla on sitten koulua vain aamupäivän verran koko viikon ajan, ja lukioon mennessä (n. 15-vuotiaina) meidän koulussa koulua on kaksi kertaa viikossa myös iltapäivisin. Iltapäiväkoulupäivinä me mennään siis kotiin lounaalle ja palataan sitten vielä loppupäiväksi kouluun. Eri kouluissa käytännöt vaihtelevat. Kahdessa muussa kaupungin "tunnetuimmassa" koulussa iltapäivätunteja ei ole, mutta sen sijaan koulua on myös lauantaisin.

Päivän aikana on viisi (tai kymmenen, jos koulua on myös iltapäivällä) 45 minuutin mittaista tuntia. Joka tunnin välissä on viiden minuutin tauko, mutta oppilaat pysyvät luokassa ja seuraavan tunnin opettaja tulee luokkaan. Kolmen ensimmäisen tunnin jälkeen on parinkymmenen minuutin mittainen välitunti, jolloin koulun kahviosta voi ostaa välipalaa. Ja tietysti jokaisen tunnin ensimmäiset ja viimeiset viisi minuuttia on pelkkää sirkusta. Vieruskaverille jutellessa joutuu huutamaan, että saisi äänensä kuuluviin.

Muistiinpanoja tehdään jonkin verran vähemmän kuin Suomessa, ja yleensä vain opettaja kirjoittaa taulun täyteen tekstiä ja selittää asiat sen jälkeen. Oppilaat käyttävät tähän kuluvan ajan kätevästi keskenään jutusteluun. Kotiläksyjä en ole huomannut annettavan oikeastaan koskaan. Kokeita tuntuu olevan enemmän kuin meillä Suomessa, vaikka täälläkin vuosi on jaettu viiteen jaksoon (aineet ja lukujärjestys pysyvät siitä huolimatta samoina koko vuoden). Kokeet ovat kuitenkin yhden kaksipuolisen paperin tai korkeintaan kahden paperin mittaisia, ja suurin osa tehtävistä monivalintaa. Esseitä niihin ei kuulu, ja joskus tunneilla kirjoitettavien esseiden pituuden määrä kerrotaan riveinä. Yleensä esseen täytyy olla 25 rivin pituinen, eli noin yhden sivun. Yliopiston pääsykokeissa kuulemma jopa kolme sivua, voi kamalaa!

Yksi suuri ero Suomen kouluun verrattuna täällä on itsenäisyys - se näkyy lapsilla ja nuorilla vapaa-ajallakin, mutta myös koulussa. Suomilukiossa on ihan mahtavaa, kun kurssit saa valita itse ja järjestellä lukujärjestykset mielensä mukaan, ja koulunkäynnistä huolehditaan itse. Jos ei siis mene tunnille niin sitten ei mene, ja siitä kärsii itse myöhemmin. Samoin on ihan luonnollista, että koulusta voi poistua ja sinne voi kävellä sisään koska tahansa. Täällä kuitenkin koulu on ympäröity muureilla, ja portteja vartioi aina pari työntekijää. Ennen koulupäivän loppumista koulusta voi poistua vaan rehtorin luvalla (jolle vanhempi on soittanut). Joskus on jopa käynyt niin, ettei viimeisen tunnin opettaja ole ollut töissä, ja kotiinpääsyn sijaan meidän on vaan pitänyt istuskella sisäpihalla odottamassa, että kello soi.

Mulla ei todellakaan ole brassikoulusta oikein muuta hyvää sanottavaa, kuin että onhan se kivaa, että vielä lukiolaisetkin pääsee kotiin kolme kertaa viikossa jo puolen päivän aikaan! Mutta kyllä oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että Suomessa on ollut jotain poikkeuksellisen nerokkaita ihmisiä kehittämässä meidän koulujärjestelmää. Tällä viikolla oon tehnyt wilman kurssivalinnat ihan innosta puhkuen, suunnittelinkin niitä jo kuukausia etukäteen. Voi rakasrakasrakas suomilukio, kyllä mä lupaan ainakin ensimmäisten kouluviikkojen ajan ensi syksynä jaksaa puurtaa, ihan vaan jo sen takia, että koulusta saa poistua jos ei ole tuntia!

pahis

Hei brassirotarit, jos keksitte oman säännön, ettei lävistyksiä tai tatuointeja saa vuoden aikana ottaa, voitte olla melko varmoja että sitä pitää päästä ihan periaatteesta rikkomaan. Kävin mä sentään ihan kunnon liikkeessä enkä missään kadunkulmassa, mutta tuli silti halvemmaksi kuin Suomessa. Mitähän muuta vielä keksisin?

tuitui

Bongasin kansioiden kätköistä muutaman huhtikuun puolella otetun kuvan, jotka olin unohtanut kokonaan! Yhtenä lämpimänä päivänä kävin Jeannen kanssa kävelyllä ympäri keskustaa. Käytiin kaupoissa, jätskillä ja eläinkaupassa lässyttämässä kaikille pikkukavereille. Toi mäyräkoiranpentu ja sen sisko olisi lähtenyt matkaan noin kuudellakymmenellä eurolla per nenä!

Jeanne on nyt Amazon-reissulla ja mä ja Alanna lähinnä löhöillään päivät kotona koulun jälkeen. Tänään leivoin mun suomiperheen lempparileipää yläasteen köksänkirjasta otetulla ohjeella ja Alanna tuli meille teelle ja katsomaan elokuvaa. Alanna lähtee kuukauden päästä kotiin ja sen jälkeen mullakaan ei oo enää paljoa jäljellä!

toukokuu

Tulossa sekalainen pälätyspostaus viime viikkojen tärkeimmistä tapahtumista (eli niistä asioista joista mulla on kuvia). Uuteen perheeseen on nyt sopeuduttu ja arki rullaa. On kiva saada olla yksin kotona iltapäivisin, kun veli on koulussa ja vanhemmat töissä. Löysäilen vaan, nään kavereita sillon kun huvittaa enkä tee mitään ylimääräistä jos en jaksa. Viimeiset akkujen lataukset ennen karua palaamista Suomen arkeen, opiskeluun ja työntekoon. 

Vappupäivä oli helteinen. Tapasin uusia sukulaisia ensimmäistä kertaa ja syötiin hyvin. Munkkeja kyllä aion syödä ensi vuonna tämänkin vuoden edestä!

Yhtenä viikonloppuna kävin hostäitini kanssa tämän äidin luona. Vierailusta maaseudulla jäi mieleen päällimmäisenä se, kuinka hostmummo kertoi vihaisena naapurin tappaneen joskus läheisestä metsästä tulleen apinan. Ihan normaalia, apinoita takapihalla niin kuin Suomessa rusakoita.

açaí-puu!

Viime torstaina Alannan hostäiti järjesti meille vaihtareille tutustumiskierroksen valtavaan keittiöön, jossa valmistetaan ruokia julkisiin kouluihin ja päiväkoteihin. Tosi hieno juttu brassien mielestä, meille suomalaisille ei niin kovinkaan erikoista. Mutta mekin saatiin siellä aamupala syödäksemme!

sämpylöiden tekoa

tyylikkäät

tää on jotain niin brasilialaista - mun vyötärönkorkuinen kattila täynnä riisiä!

pavuista erotellaan huonot pois

ei oikeesti mun silmät, toi ei oo normaalia

Me skipattiin koulu ton reissun takia ja päästiin kotiin jo kymmenen aikaan. Unohdin tietysti kotiavaimen kotiin ja kävin tyttöjen kanssa hakemassa mun hostäitin työpaikalta sen avaimen. Sillä vaan ei ollut avainta jolla saisi portin auki, joten kiipesin sen yli naapureiden katsellessa mua vihamielisesti!

Yksi ilta Fe ihasteli mun rotaripaitaa ja sitten sillä olikin se jo päällä, naistenmalli vieläpä... Olisi pitänyt ostaa noita eri kokoisina!

Äitienpäivänä meille tuli sukulaisia kylään. Grillattiin isot kasat lihaa ja mä tein jälkiruuaksi suklaasitruunajuustokakun, suomiäitin lempparin! Mun hostäiti ehdotti että oisin kirjottanut tohon päälle hyvää äitinpäivää suomeksi, mutta huhhuh mikä sanahirviö, kallistuin sitten kuitenkin ton portugalinkielisen puoleen.

myöhemmin siitä tuli veljen nimikkokakku!

Siinä kunnon sekoitus kaikenlaista, nyt palailen takaisin kirjoittamaan edes vähän aktiivisemmin ja yritän olla enää pitämättä tämmösiä kahen viikon taukoja! Enää seitsemän viikkoa vaihtoa jäljellä, hurjaa!

vuoden loppukiri

Puolitoista viikkoa siitä, kun perheenvaihdon piti tapahtua ja odottelin sitä joka päivä, mä oon nyt vihdoin uudessa perheessä. Sekin vaihtui eri perheeseen kuin aluksi piti olla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, kun en tuntenut sitä edellistä perhettä yhtään enempää kuin tätäkään, mihin muutin.

Tänne tullessa mulla oli vaan ison matkalaukun lisäksi toi pinkki laukku ja läppärilaukku, joka vielä puuttuu tästä kuvasta, koska unohdin sen rotarisedän autoon. Apua, miten ikinä pääsen täältä kotiin... Enhän mä ees oo ostellut oikein mitään?

Vaihto oli sunnuntaina. Nyt on pari päivää uudessa kodissa takana ja hyvin on mennyt. Kolmannen vaihdon jälkeen tuntuu, että oon jo ihan ammattilainen uuden perheen tapoihin ja uuteen elämään sopeutumisessa. Ja vaikka mua harmittikin muuttaa pois edellisen perheen luota, kun viihdyin siellä tosi hyvin, niin on silti ihan kiva, että elämä on taas vähän erilaista.

Asun nyt vähän eri paikalla. Viimeksi perhettä vaihtaessa muutin vain samassa naapurustossa pari korttelia koulusta kauemmas. Nyt asun ihan lähellä Alannaa, ostoskeskuksen takana. Toledo on tosi kiva kaupunki, kun täällä mikään ei kuitenkaan ole kaukana. Tästä kodista mulla on vartin tai parinkymmenen minuutin kävelymatka ostoskeskukseen, koululle puolisen tuntia ja keskustaan vähän reilut puoli tuntia.

Tässä perheessä mulla on 19-vuotias hostisoveli. Oon salaa tosi tyytyväinen, etten saanut siskoja, koska en oo tottunut siskoihin! Mun yhteiseksi saldoksi hostsisaruksista tän vuoden aikana neljästä perheestä tulee siis kolme pikkusiskoa (jos lasken ensimmäisen perheen hostvanhempien lapsenlapsen Dudan joka asui samassa rakennuksessa, koska en mä niitä neljäkymppisiä "veljiä" oikein sisaruksina osaa ajatella), pikkuveli, isosisko ja isoveli.

Hauskaa vappua kaikille!
Täällä vappua ei juhlita erityisemmin, vaikka koulua tai töitä ei ole niin kuin Suomessakaan. Ensi viikolla mä varmaan pyöräyttelen munkkeja tyttöjen kanssa, kun Jeanne tulee reissusta kotiin.