surku

Eilen onneksi selvisin bussilla kotiin, vaikka Andradinan asemalle yöllä mennessä jännittikin, että tuleeko se bussi taaskaan. Tuli se, vaan puoli tuntia myöhässä, haha!

Mutta nyt taas tänne Toledoon palatessa mulle iski todellisuus: jouluun on viikko. Missä on lumi, kynttilät, Anna Erikssonin joululevy (pakko kuunnella joka vuosi!), leipominen ja lahjasalaisuudet? Missä on se ihana jouluhulluus, joka varsinkin pienempään pikkuveljeen iskee, kun odotus on niin jännää? Surettaa. Mä yritän epätoivoisesti fiilistellä joulua, mutta edes jouluelokuvan katsominen ei auttanut. Yhyy. Joulupukki, tuletko sä Brasiliaan asti?

ymmärrättekö nyt mitä on jouluhulluus

Mun ainoa piristys tänään oli se, että odottelen Suomesta tulossa olevia paketteja. Ei näkynyt, ja koomailin vaan sisällä koko päivän. Tiesin, että joulusta tulisi mulle täällä vaikea paikka, ja kyllä mä tällä hetkellä olisin mieluiten Suomessa. En kyllä enää ikinä tän jälkeen vietä joulua ulkomailla!

hei vaan

Viime postauksessa mä pääsin jopa kehumaan että joku täällä toimi hyvin, kun mun postipaketti oli Suomessa perillä niin supernopeasti, mutta palataanpas nyt takas siihen että oon huolettomassa Brasiliassa.

Mun piti lähteä viime yönä bussilla kotiin täältä Andradinasta. Ensin olisin mennyt Maringaan ja sieltä olisi parin tunnin päästä lähtenyt bussi Toledoon. Maringaan menevä bussi oli kuitenkin kolme tuntia myöhässä, koska jossain kauempana oli menossa lakko. Tiet oli suljettu eikä ketään päästetty läpi. En olisi ehtinyt siihen Toledoon menevään bussiin, joten jäin vielä Andradinaan. Seuraava bussi jossa on tilaa lähtee sunnunntaina, joten oonkin täällä vielä pari päivää pidempään. Ei haittaa, viihdyn täällä kyllä, mutta olin vaan jo ihan valmistautunut kotiinlähtöön eikä sitä sitten tullutkaan. Mutta ehkä mä nyt ehdin toteuttaa tässä ajassa jotain mitä jäi tekemättä, ainakin voisin leipoa uudestaan pullaa kun nää rakastaa sitä. Ja illalla täällä on Gusttavo Liman konsertti johon pääsen!!

joulupukin apulainen

Mä laitoin pari viikkoa sitten täältä joulupostia Suomeen omalle perheelle. En kertonut kenellekään mitään, koska halusin että se olisi yllätys, ja samalla varmistin, ettei kukaan siellä pety, jos paketti ei ehdikään perille jouluksi. No, brassiposti ylitti itsensä ja toimitti paketin Suomeen vähän normaalia paremmalla postitusvaihtoehdolla viidessä arkipäivässä! Annoin skypessä luvan avata paketin jo nyt, koska siellä oli muutama joulukortti toimitettavana eteenpäin. Lisäksi jännitin lämmössä matkanneiden suklaiden kuntoa, mutta mitään ei onneksi ollut sulanut.

Pakettiin olin laittanut reilusti suklaata, joulukortteja, omat kirjeet kaikille, yöpaidan äitille (huono omatunto kun en raskinut ostaa kaikille jotain omaa.. :D) ja pari kuusenkoristetta.


Mä oon nyt ollut melkein viikon Andradinassa, kotiin menen perjantaina ja kerron sitten, mitä tänne kuuluu. Sen verran ainakin, että hyvä etten oo saanut nestehukkaa pelkästä hikoilusta! Alkaa näyttää siltä, etten enää ikinä voi nauttia Suomessa lämmöstä, kun totun näihin lämpötiloihin täällä.

onnea Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi, seitsemän kuukauden päästä nähdään taas!

mansikoita

Nää eka oikeet lomapäivät mä oon viettänyt (kotona laiskottelun lisäksi) saksalaisvaihtarin Jeannen kanssa. Hellettä on ollut reilut kolmekymmentä astetta ja tuolla ulkona talsiessa me ollaan useamman kerran mietitty, että mikä meissä on oikein vikana kun laitetaan itsemme kärsimään niin, mutta elossa on silti vielä kotiin selvitty :D

Eilen me lähdettiin vaan ostoskeskukseen, jonne mulla on vaan kymmenen minuutin kävelymatka, tarkoituksena käydä jätskillä ja vaikka istuskella ulkona. Ulkonaistuskelu kaatui siihen ettei me haluttu lähteä ilmastoidusta ostoskeskuksesta sinne paahteeseen. Me katsastettiin ostoskeskuksen pieni ruokakauppa, koska Jeannen tarvitsi ostaa kakuntekotarpeita. Päätettiin sitten kuitenkin tekemisen puutteessa lähteä kauppaan keskustaan, jos siellä olisi vähän halvempaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen päästiin perille, mutta en tosiaan tiedä, miksei me kelpuutettu sitäkään ruokakauppaa, vaan päätettiin kävellä vielä kolmanteen! Sinne ei ollut enää kovin pitkä matka, mutta SIELTÄ EI SAANUT MANSIKOITA. Mansikoita, joita niistä kahdesta aiemmasta ruokakaupasta olisi löytynyt.

Ehkä se kuumuus oli pehmittänyt meidän päät, kun tehtiin niin idioottimaisia päätöksiä! Mä onnistuin kuitenkin käymään pankissa, ja sain varmaan ihan upouusia seteleitä, oikein hienoja ja sileitä.

Toisena bonuksena ruokakauppakierroksesta mainittakoon viimeisestä ruokakaupasta löytyneet Angry Birds-doritot. Olin mä aika ylpeä, vaikka samaan aikaan oli koomista bongata angry birdsejä jostain epämääräisestä sipsipussista keskellä Etelä-Amerikkaa.

Tänään me mentiin sitten ihan vaan keskustaan, näytin Jeannelle pari kivaa kauppaa jotka löysin, kun viimeksi seikkailin keskustassa yksin, ja käytiin sitten ostamassa ne mansikatkin. Sen jälkeen mentiin Jeannen kotiin, ensin uima-altaaseen viilentymään (tosin siinä kuumuudessa se vesikin oli lämmennyt niin, ettei se kovin viilentävää ollut) ja sitten autoin Jeannea leipomaan kakun sen hostäidille, jolla on huomenna synttärit. Jeannella on samana päivänä, joten me varmaan tehdään jotain huomenna kaikkien vaihtareiden kesken.

Täällä on kaasu-uunit, mutta joistain kodeista löytyy tämmönen vähän mikroa isompi sähköuuni!

Mulla ei nyt oo ollenkaan intoa blogin päivittelyyn. Kirjoittaminen ei suju, netti on hidas tai ei edes meinaa toimia, valokuvia ei tule otettua.. Jotenkin mulla on yhtäkkiä iskenyt kamala kriisi koko blogin kanssa, että se on tyhmä enkä osaa ja äääh. Odottelen uutta inspiraatiota.

Mä saatan taas näin parin päivän varoitusajalla lähteä ylihuomenna Gustavon perheen luo Andradinaan viikoksi. Nyt taas rotareita (ja äitiä ja isiä) ahdistelemaan matkustuslupien kanssa!