tudo bem

Netti ei toiminut pariin päivään, niin nyt vasta tuun tänne kiittämään, että ihana kun kysymyksiä on tullut paljon! Mä oon jo kirjoittanut vastauspostauksen suunnilleen valmiiksi, mutta julkaisen sen vasta myöhemmin tällä viikolla, jos joku myöhäinen kyselijä löytää vielä tiensä tänne. 

Musta on tullut ihan älyttömän laiska kuvien ottaja. Kun elää vaan normaalia arkea, niin ei kamera kulje missään mukana. Tänään alkoi koulu ja vaikka aamulla heräänkin siihen, että alkaa jo tulla valoisaa (toisin kuin siellä Suomen talvessa varmasti aamulla kouluun lähtiessä) ja voin kävellä t-paidassa lyhyen matkan kouluun kun linnut laulaa, niin kyllä se silti masentaa. Katse kohti seuraavaa kesälomaa heinäkuussa Suomeen palatessa! Sitten mulla onkin ollut niitä kolme peräkkäin. Mitähän ensi syksystä ja talvesta sitten tulee?

Mulla on ideoita, mistä haluaisin nyt kirjoittaa, mutta kuvien puute jarruttaa. Tällä viikolla kyllä ryhdistäydyn!

UAU

Tänään on puoli vuotta siitä kun me kolmetoista rotarivaihtaria päästiin perille Brasiliaan! Toisaalta aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että siitä ajasta kun olin Suomessa on ikuisuus. Vuosi on jo yli puolivälin, kymmenen meistä vaihtareista on varannut yhteisen paluulennon ja lähtö on 2.7.

Olisin halunnut laittaa tänne jonkun São Paulon kentällä aamuviiden jälkeen otetun kuvan meistä yliväsyneistä, rotaritakit päällä hikoilevista suomalaisista, mutta yli viidentoista tunnin lentomatkan jälkeen kukaan ei näyttänyt kovin hehkeältä (kaikista vähiten minä), joten joudutte tyytymään tähän "jihuu olen juuri lähdössä"-kuvaan, josta on aikaa jo puoli vuotta ja yksi päivä!

Mä aioin eka vaan juhlallisesti ilmoittaa, että oon tosiaan asunut Brasiliassa jo puoli vuotta, mutta nyt tuntuu, että tähän ehkä kuuluisi kirjoittaa joku hieno pohdintateksti kaikesta mitä oon saavuttanut täällä kuudessa kuukaudessa. Voivoi, skippaan.

Sen sijaan puolen vuoden kunniaksi (ja myös sen, että mun lukijamäärä on ylittänyt kahdeksankympin, wou!) voisin toteuttaa kysymyspostauksen. Jos teidän joukosta löytyy utelijaita kyselijöitä, niin antaa tulla vaan!

KYSY! PERGUNTE!

kiirettä

Hehheh, otsikko on mukahauska vitsi. Blogi ei oo päivittynyt koska on laiskottanut liikaa! Oon viettänyt monta laiskottelulomapäivää tekemättä mitään, mutta on myös ehtinyt tapahtua paljon.

Ranska, tuplasti Meksiko ja Suomi

Viime viikolla me saatiin vaihtarivieraita naapurikaupungista ja kokkailtiin ensin kaikille meillä ruokaa ennen kun lähdettiin kaupungille. Ei me tehty mitään ihmeellistä, mutta koko päivä hurahti kivasti vaihtariseurassa.

täällä Toledossa asuva amerikkalainen Alanna

takana USA, Saksa ja Meksiko ja edessä Ranska, Meksiko, Suomi ja taaaas Meksiko!

Yhtenä päivänä leivoin perheelle munkkeja! Vaikka nyt ei ihan vappu ookaan, niin ei sillä ollut väliä. Vähän mua jännitti öljyssä paistaminen näiden epäilyttävillä kaasuhelloilla, mutta onnistui tosi hyvin.










Viikonloppuna me käytiin taas isovanhempien luona. Serkut asuu myös siinä naapurissa ja niillä on kaksi tommosta lintua (heh mikä lintuekspertti oon), toinen on ihana kun se pitää koko ajan puhelimenpirinä-ääntä!

Isovanhemmat oli saaneet lahjaksi joltain tutulta kaksi strutsivauvaa, joten niitä käytiin myös ihmettelemässä. Kamalan rumia, haha!

Suomessa maatilan ihmeellisimmät eläimet on varmaan just lehmiä tai korkeintaan lampaita. Täällä strutsit, ihan perus!

Sitten vielä viimeinen sekalainen asia! Tokaan perheeseen muuttaessa mulle sovittiin heti perheenvaihtopäiväksi 15.1. Missään vaiheessa rotareista ei oikein kuulunut mitään, enkä ollut edes tavannut perhettä. Me soitettiin mun klubille ja kyseltiin asiasta, mutta ei ne saaneet vielä mitään päätöstä tehtyä vaikka etukäteen sovittuun päivämäärään oli enää muutama päivä aikaa. Ei me sitten uskottukaan, että vaihtoa tulisi ihan heti, kun en ollut edes tavannut tulevaa perhettä.

Maanantaina iltapäivällä mun hostperheelle kuitenkin soitettiin ja kerrottiin, että mä vaihdan perhettä sinä iltana! Musta oli kyllä kiva vaihtaa perhettä, mutta se tuli ihan liian äkkiä niin pikku paniikki iski.

Nyt oon ollut pari päivää täällä uudessa perheessä. Asun edelleen samassa naapurustossa ja pakko hehkuttaa, että kun edellisessä perheessä olin niin innoissani mun huoneesta niin entäs tää uusi huone sitten! Mulla on oma vaatehuone ja kylppäri... En siis enää valita yllättävästä perheenvaihdosta. Tässä perheessä mulla on -98 syntynyt pikkuveli ja muutaman vuoden mua vanhempi sisko, joka ei asu kotona vaan opiskelee Curitibassa.

Nyt taas lauseita muodostaessa mulla meinaa iskeä epätoivo joten lopetan kirjottamisen tähän ennen kun vedän jotkut itkupotkuraivarit! Suomen kieli... Viimesenä saatte vielä IHASTELLA miten mun hiukset kihartuu täällä! Johtuiskohan ilman kosteudesta?

Florianópolis

Varokaa vaan, nyt tulee oikein kunnon kuvapläjäys!

Tapaninpäivänä mä lähdin siis hostperheen ja niiden tuttavaperheen kanssa kellon ympäri kestävän ajomatkan päähän rannikolle. Me oltiin vuokrattu viikoksi kerrostaloasunto Florianópoliksen edustavalla olevasta saaresta. Päivät makoiltiin rannalla ja illalla me käytiin syömässä ja ostoksilla saaren keskustassa.

Monena päivänä me myös laitettiin itse ruokaa asunnolla, muun muassa katkarapuja (iu)! Kyllä mä niitä friteerattuina syön, mutta tommosina raakoina ja varmaan vasta merestä tulleina ne oli inhottavia :D

Sitten uutenavuonna me lähdettiin saaren keskustaan, joka oli ihan täynnä porukkaa. Istuttiin meren rantaan ja päästiin just aitiopaikoille katsomaan pitkään kestävää ilotulitusta. Kaikki halaili toisiaan ja toivotti hyvää uutta vuotta. Me myös seurattiin kaikennäköisiä uudenvuodenperinteitä joita täällä on, kuten että kaikilla on valkoiset vaatteet (se symboloi rauhaa ja onnellisuutta) ja alusvaatteiden väri valitaan sen mukaan, mitä toivoo tulevalta vuodelta (esimerkiksi keltainen on rahaa ja vaaleanpunainen rakkautta). Jokainen söi onnea tuomaan kaksitoista viinirypälettä vuoden jokaiselle kuukaudelle, ja vuoden vaihtuessa hypättiin seitsemän aallon yli ja toivottiin.

siskokset

väsähdin ilmeisesti

 Oli kyllä paras uusivuosi koskaan, ja jos joulua en enää ikinä aio viettää ulkomailla, niin uusia vuosia sitäkin enemmän!

Hei me rilun viisi lattarivaihtaria (Anni oot ihan yhtä lattari kun me muutkin), laittakaa mulle teiän osotteita tulemaan, koska mulla on meille (heh siis kyllä, itseni mukaan lukien) kaikille pienet Floripan-tuliaiset!

ihan myöhässä

Vielä viimeiset joulukuvat isovanhempien luota! Ruokana oli kanaa ja riisiä ja mun tekemiä karjalanpiirakoita, kamalan näköinen joulupukki muovinaamari päässään toi lahjat ja mä sain niitä kyllä eniten suomisukulaisten ansiosta, haha!

Loppujen lopuksi joulu olikin ihan mukava. Ei ole mitään parempaa kuin meidän suomalaisten joulu, mutta oli kiva nähdä jotain erilaista.

hostserkku