Me herättiin tyttöjen kanssa jo aamulla aikaisin hakemaan Céline ja Nathan (Sveitsi ja USA) bussiasemalta, amerikkalainen Josh tuli tänne jo edellisenä iltana ja nukkui Manuelin luona. Me tultiin vähäksi aikaa mun kotiin ja sitten talsittiin ostoskeskukseen tapaamaan vielä yhden kaupungin vaihtarit, Mona, Léa, Mariana ja Lulu (Saksa, Ranska, Meksiko ja Indonesia). Lounasaikaan me kaikki mentiin syömään keskustan uuteen kiloravintolaan ja vietettiin sen jälkeen aikaa puistossa, kunnes käveltiin taas ostoskeskukselle açaíta syömään ja istuskelemaan järvelle. Viiden aikaan iltapäivällä me saatettiin neljä Rondonista tullutta tyttöä takaisin bussiasemalle ja me jäljelle jääneet seitsemän mentiin keskustaan feiraan (torille/markkinoille). Céline ja Nathan lähti kotiin yhdeksän aikaan illalla ja niiden mentyä sisään bussiin Jeanne, Alanna ja mä itkettiin ekat itkut yhdessä! Tää on ihan kummallista ja hämmentävää. Kaikki vaan lähtee eri suuntiin eikä me koskaan enää kokoonnuta tällä tavalla yhteen.
Tää päivä oli kyllä täydellinen viimeinen tapaaminen, oltiin yhdessä aamusta iltaan asti ja koko ajan oli hauskaa! Ajankohtakin oli osuva, koska keskiviikko oli täällä ystävänpäivä - no, oikeastaan tyttö- ja poikaystävien päivä, mutta ei se meitä haitannut! Illalla väsytti tuhottoman paljon, kun ostoskeskuksen ja keskustan välinen reilun puolen tunnin matka tuli käveltyä neljä kertaa ja lisäksi vielä lyhyemmät välit bussiaseman ja ostoskeskuksen välillä plus kävelymatkat kotiin. En voi uskoa, että varmaan suurinta osaa näistä kavereista en enää koskaan tuu näkemään!
