Rotaritakki, -paitoja ja pinssejä... Mihin ollaan matkalla?
Meiän 4640-piirillä on torstaista sunnuntaihin leiri Foz do Iguacun kaupungissa! Mä oon tässä illalla vasta pakkaillu ihan väsyneenä, koko iltapäivä meni taas vaihtarikavereiden ja litran pullataikinan seurassa. Sunnuntaina leirin jälkeen lähdenkin heti seuraavalle matkalle, meiän kotona Suomessa asuvan brassipojan perheen luo São Paulon osavaltioon, aika pieneen Andradina-nimiseen kaupunkiin. Sitä oon stressannut tässä viime päivät. Rotarit vaatii kaikenlaisia lupia eri suunnista, eikä kuitenkaan edelleenkään ole informoinut mua siitä, minkälainen lupa mun vanhempien pitää Suomesta kirjoittaa jne..... Tuntuu että musta on kauheasti vaivaa hostäitille kun se on soitellut rotareille ja ties kenelle ja auttanut järjestämään asioita. Mutta kyllä se tästä selviää ja nyt voin olla miettimättä koko lupajuttuja ton leirin ajan! Tässä leirin ohjelma, olisin laittanut myös portugalinkielisen version, mutta olisitte nauraneet mun suomennoksille :S eikä ne nytkään varmasti oo kovin fiksuja.
Me toledovaihtarit lähdetään huomenna mun hostperheen kyydillä Cascaveliin, josta bussi ottaa meidät kyytiin. Sama bussi hakee kaikki leirilletulijat, ekat haetaan jo kahdeksalta aamulla, me ollaan onneksi vikojen joukossa vasta puoli kahdelta iltapäivällä. Sitten ajellaan Foz do Iguacuun, asetutaan hotelliin ja laiskotellaan iltaan asti.
Koko päivän käytin vaan laiskotteluun kotona, mutta mainitsemisen arvoista on lohi, jota sain illalla syödäkseni. Isi tekee aina kotona lohta ja vaikka tähän versioon heitettiinkin päälle tomaattia, sipulia ja oliiveja niin silti se maistui ihanan kotoisalta, varsinkin kun sen seuraksi vielä keitettiin perunoita! Olin niin onnellinen!
maanantai 24.9.
Skippasin reippaana lentopallon. Käytiin siskon kanssa kaupassa ostamassa vaahtokarkkeja, suklaata ja doce de leiteä eli fudgen tapaista karkkia, ja vaihtarikaverit Jeanne ja Manuel tuli meille kokkailemaan rocky roadia! Rocky roadia tehään vaan sulattamalla suklaata ja sen sekaan viskotaan vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja mitä ikinä tulee mieleen. Jääkaappiin jähmettymään, leikataan paloiksi ja NAM! Pari vinkkiä:
- Me laitettiin reilusti corn flakes-muroja ja ne sopi uskomattoman hyvin!
- Rocky roadista tulee muutenkin niin makeeta että maitosuklaan sekaan kannattaa laittaa edes osaksi tummaa suklaata.
- TUOREKELMUA tai muuta vastaavaa sen vuuan pohjalle johon mössö laitetaan jähmettymään! Muuten se ei lähde irti sitten millään.
- Me ei jaksettu odottaa että suklaa on ihan kokonaan jähmettynyt ja syötiin se kun keskeltä oli vielä vähän sulaa, mutta niin se olikin just tosi, tosi hyvää!
Huono kun toi video on noin päin, mutta halusin tarjota teillekin samat naurut mitkä me saatiin taas kerran Manuelin ansiosta! Ette uskokaan miten hauskaa meillä on joka päivä.
olin ihan meksikolainen!
tiistai 25.9.
Koulupäivä tuntui ihan ylipitkältä (tiistait ja torstait mulla onkin aina iltakuuteen asti, mutta tää päivä oli ihan ennätyshidas!) ja lopulta kotiinpäästyä kuntoilin siskojen kanssa vähän aikaa ja hautauduin sitten viltin alle katsomaan Modernia perhettä netistä ja syömään voileipää - oon oppinu tekemään täällä kaikkia ihania leipiä, Suomessa en laittanu yleensä mitään leivän päälle!
keskiviikko 26.9.
Ruuan jälkeen puhuin Skypessä Suomeen. Kolmelta sain raahauduttua lentopalloon vaikka laiskottikin kovasti. Kun olin lähdössä sieltä kotiin, Manuel soitti ja kysyi, haluanko lähteä sen ja viime vuonna Taiwanissa vaihdossa olleen toledolaisen pojan kanssa tunnin päästä feirinhaan, "markkinoille", jotka täällä on joka keskiviikko. Pääsin kotiin ja Manuel ilmoittikin, että tulee jo kymmenen minuutin päästä :D Valitin vaan että "YOU CAN'T DO THAT TO A GIRL!", haha, mutta jotenkin sain itteni silti valmiiksi ajoissa!
Parin tunnin feirinhassa syöpöttelyn jälkeen lähdin kotiin ja suoraan siskojen mukana kaverille tilaamaan sushia ja katsomaan elokuvaa. Kyllä väsytti kun lopulta pääsin nukkumaan, mutta oli kiva päivä.
torstai 27.9.
Taas oli pitkä koulupäivä, eikä koko päivänä edes ollut oikein kunnon oppitunteja - en tosiaan tiedä miksi. Joka tapauksessa luokassa oli vaan puolet oppilaista ja toinen puoli ties missä. Suurin osa tunneista vaan juteltiin kavereiden kanssa tai katsottiin elokuvaa. Jeanne ei ollut koulussa, joten mä ja Manuel juoruiltiin keskenämme koko päivän ja naurettiin kippurassa muunmuassa sille, miten brassit lausuu:
- Wolverine, Batman ja Hulk "wolveriNI, bathimani, HUKI" - rap = HAPI ja reggae = HEGI. Ei ihan heti ymmärretty, mistä musiikista puhuttiin!
Illalla lähdin siskon kanssa rotarikokoukseen. Se oli tällä kertaa jossain koululla, jossa esiteltiin erilaisia kursseja. joita siellä tarjotaan. Toisinsanoen kuljin kaksi ja puoli tuntia ympäri isoa rakennusta ihan väsyneenä enkä ymmärtänyt sanaakaan erilaisista teknologiakursseista ja "katsokaa, miten hienoja koneita meillä on, näin ne toimii!" -selityksistä. Ei ollut kovin mukavaa.
perjantai 28.9.
Leivottiin taas meillä vaihtariporukalla, tällä kertaa pullaa! Osan ajasta oli sähkötkin pois, mutta meillä oli hauskaa, kun yritettiin saada kaikki tehtyä kahden kännykän valon avulla. Ja korvapuusteista tuli ihan älyttömän hyviä, laitettiin nimittäin melkoisen reippaasti sokeria ja kanelia!
lauantai 29.9.
Melkein kellon ympäri nukutun yön jälkeen syötiin koko perhe yhdessä aamupalaa vielä puolenpäivän jälkeen. Kahden aikaan lähdin Manuelin kanssa etsimään pankkia, josta se voisi nostaa rahaa (lopulta ristiinrastiin keskustassa kävelyn jälkeen kysyttiin neuvoa ja pankki olikin ihan lähellä) ja nähtiin sitten Jeanne ostoskeskuksessa. Me haluttiin mennä katsomaan joku leffa, mutta melkein kaikki näytettiinkin vasta illalla. Vaihtoehtona oli vaan se Disneyn piirretty Urhea, jonka mä näin jo kerran. Mutta ei se haitannut! Meiän vaihtareiden lauantaiolotilaan sopi ihan hyvin lastenelokuva, ja naurettiin sille enemmän kuin oli tarpeenkaan.
Elokuvan jälkeen mentiin subwayhin syömään. Subin tilaaminen vieraalla kielellä oli vaikeaa Luxemburgissakin, eikä täällä yhtään helpompaa. Henkilökunta vaan naureskeli meille, vielä kun oltiin jo menty pöytään istumaan Manuelin kanssa ja Jeanne oli maksamassa, se huusi sieltä "Manuel, help! They want something from me!" :D
sunnuntai 30.9.
Me lähdettiin koko perhe jo aamulla naapurikaupunkiin Rondoniin, jossa asuu enimmäkseen saksalaisia ihmisiä - tai jopa viidennessä sukupolvessa brasilialaisia, jotka ei ole ikinä edes käyneet Saksassa, mutta silti osaa puhua saksaa - juhlimaan jonkun tuttavan synttäreitä. Yhteensä siellä meni kahdeksan tuntia, syötiin aamupala, lounas ja vielä kakkukahvit. Mulle yritettiin aina puhua saksaa, kun oon vaalea, ja vähän alkoi tympimäänkin sen pelkän saksan kuuntelu. Tapasin kuitenkin Rondonissa vaihdossa olevan tytön (saksalainen sekin..) ja pojan, joka opiskelee Argentiinassa ja on viikon käymässä täällä Brasiliassa (ja sekin oli Saksasta :@), joten aika kului ihan kivasti.
Huh, meillä on ollut netti pois päältä monta kertaa viikonlopun aikana - hostisä laittaa sen pois kun siskojen pitää lukea kokeisiin - ja mua on ärsyttänyt ihan kamalasti tän postauksen kasaaminen, kun kuvilla oli jostain syystä kauheita latautumisongelmia, niin etten oo saanut tätä tehtyä valmiiksi silloin kun oon päässyt nettiin. Nyt vihdoin.
Valokuvia ei juurikaan oo, mutta ajattelin purkaa viimeisen viikon tapahtumia teille silti ilmoittaakseni että oon nyt viikko perheenvaihdon jälkeenkin edelleen hengissä!
sunnuntai 16.9.
Mun chairman tai counsellor rotariklubista haki mut aamulla matkaan ja lähdettiin tällä kertaa possujuhlille kanan sijasta. Ne oli täällä Toledossa, kuulemma isoin tapahtuma mitä täällä vuosittain järjestetään ja ihmisiä tuli useita tuhansia (en uskalla enää arvata, oliko luku tosiaan 30 000 niin kuin muistelen kuulleeni) jopa kaukaa. Alue oli iso, sinne oli pystytetty erilaisia kojuja ja kokonaisia sikoja oli paistumassa joka puolella (HYI). Lautasella maistui kuitenkin tosi hyvältä, hahah! Se mun rotariklubin mies on naimisissa mun ekan hostperheen mãen siskontytön kanssa, joten se oli kuin sukulaisten kanssa olisin ollut viettämässä aikaa enkä vaan rotarisetien.
Kouluviikko
Sujui arkeen tutustuessa uudessa kodissa. Tavallisesti koulua, koulun jälkeen lentopalloa ja muutaman kerran kävin juoksemassakin. Keskiviikkona olin siskojen mukana niiden englanninkurssilla (jos täällä haluaa oppia englantia niin pitää mennä erilliselle kurssille, pelkällä koulun opetuksella et pärjää). Meidän luokalle tuli meksikolainen vaihtaripoika, oikea tylsien koulupäivien piristys, kun se ei jaksa istua paikallaan eikä varsinkaan olla hiljaa vaan koko ajan laulelee, tanssahtelee, nyrkkeilee ilmaa ja sählää vaan yleisesti kaikkea :D Terveiset sinne Meksikoon Elinalle, voin kuvitella sut vuoden päästä!
Viikko oli viileä ja sateinen, ettekä usko kuinka nautin siitä! Ensi syksyn kai oon sitten Suomessa ihan onneni kukkuloilla en todellakaan.
lauantai 22.9.
Lähdettiin koko uuden perheen kesken Cascaveliin mäkkäriin! Täällä Toledossa ei oo sitä vielä (Subway kyllä on, pitää käydä katsastamassa se joku päivä!) ja voi kuinka hyvältä maistui tuttu mäkkiruoka. Kierreltiin myös jonkun verran kaupoissa ja löysin kohtuuhintaiset farkkushortsit ja t-paidan. Illalla oli meidän luokkalaisen tytön 15-vuotissynttärit. Lattareissa 15 vuotta täyttäminen on vähän sama juttu kun Amerikassa Sweet 16. Nää juhlat oli vähän vaatimattomammat kun monet muut, ei iltapukuja eikä mitään isoja tanssiaisia, mutta vieraita oli silti varmaan ainakin reilut viisikymmentä. Syötiin ihania brigadeiroherkkuja, muffinsseja ja suklaakonvehteja ja tanssittiin vähän. Oli hauskaa.
sunnuntai 23.9.
Nukuin myöhään, syötiin puolenpäivän aikaan tuhti aamupala tai siis brunssi ja sitten koko iltapäivä meni vaan laiskotteluun. Kuuden jälkeen raahauduin juoksemaan ja koko "järven" (pikku tekolammikko) ympärys olikin ihan täynnä ihmisiä istuskelemassa, musiikit soi ja kauhistuin loistavaa valintaani lenkin ajankohdalle :D Kotona kysyin sitä ihmeissäni, että mikä tapahtuma siellä oikein on meneillään, mutta kuulemma joka sunnuntai-ilta ihmiset vaan kerääntyy järven ympäristöön viettämään aikaa! Miten siisti juttu, pitää ensi viikolla mennä itekin - eikä todellakaan juoksemaan.
Päivän piristykseksi voin vielä kertoa, että heti kotoa lähdettyä, ennen kuin olin edes ehtinyt aloittaa juoksemisen, törmäsin luokkakaveriin ja muutamaan muuhun jotka olin tavannut lauanta-iltana synttäreillä. Juteltiin hetki ja pojat otti asiakseen opettaa mulle että MOI ON PORTUGALIKSI OI. Ja sain oikein hurraahuudot kun osasin sanoa sen. Niin mitä, kaksi kuukautta oon nyt täällä ollut?
Hahaa, oon aika nero tän otsikon kaa. Tämmösii pitää sit kai tehä vielä kaks lisää jos mulla on kerta yhteensä neljä perhettä. Vaihdoin siis eilen, lauantaina ekan kerran perhettä. Mun ykkösperhe lähtee Eurooppaan matkailemaan joten siksi olin siellä lyhyemmän ajan kun perheissä yleensä. Tässä uudessa perheessä oon sit neljä kuukautta, ilmeisesti tammikuun 15. on vaihto.
Olin käynyt tässä uudessa kodissa jo pari kertaa ja tavannut perheen. Nuorempi sisko, 14-vuotias Sarah on mun luokalla koulussa ja 16-vuotias Laura lähtee tammikuussa vaihtoon Australiaan. Talo on omakotitalo aika lähellä mun vanhaa kotia ja koulu on edelleen lyhyen kävelymatkan päässä. Nyt vaan asun ihan semmosella asuinalueella, kun edellinen koti oli parin kerrostalon ja kauppojen keskellä.
äiti ja siskot oli tehnyt tämmösen mun huoneen seinälle tervetuliaisiksi...
...ja koira kävi järsimässä mun matolla tämmöstä. vaikee päättää kumpi oli parempi lahja.
Oli vähän haikeeta lähteä siitä kodista johon oli täällä ekana tullut, ja muutenkin jättää kaikki se, mihin oli tottunut. Nyt mun pitää taas aloittaa alusta, tottua kaikkeen ja oon vielä ihan pihalla siitä, miten tässä kodissa hoidetaan kaikki asiat. Perhe on kuitenkin tosi ihana ja mua varten laitettu huone on niiiiiiiiiiiin kaunis, laitan myöhemmin kuvia. Itse asiassa mä kuvasin edellisestä kodista videon jossa esittelin kaikki paikat, mutta sen lataaminen kestää niin kauan etten vielä ehtinyt saamaan sitä blogiin. Joskus vielä se ilmestyy tänne ja teen tästäkin talosta samanlaisen.
Eilen illalla meiän luokkalaisia tuli tänne pizzalle sen kunniaksi että mä muutin taloon. Tilattiin taas pari valtaisaa pizzaa niin kuin viimeksikin kun vietettiin samanlaisia syöminkejä, mutta en edelleenkään saanut aikaiseksi napata niistä kuvia (tai en ehtinyt, kun kaikilla oli niin kova nälkä).
Mun on
pakko laittaa aina monta kertaa torkku että pääsen aamulla sitten
lopulta sängystä ylös. Ja laitan minuutit kauheen tarkasti että saan
varmasti nukkua niin paljon kun mahollista :D Nykyään kello soi
just 6:17 ja sit laitan kuuden minuutin torkkua siihen asti että
nousen 6.35. Ihme neuroottinen taidan olla. Ulkona on vielä vähän
hämärää (tää päivä ku otin kuvia oli kyllä poikkeuksellisen harmaa), mutta siinä vaiheessa alkaa tulla valoisaa kun lähden kouluun.
Mulle
on nyt tullu ihan tarkat rutiinit aamuihin että mitä teen ja missä
järjestyksessä. Ihan ekana petaan sängyn, sitten käyn pesemässä hampaat
ja tuun takas omaan huoneeseen meikkaamaan ja pukemaan. Aina siinä ennen seittemää jonkun auton varashälytin alkaa soida, siis jokaikinen aamu,
ja pulut purputtaa mun ikkunan takana ja mun pahin vihollislintu rupee
taas rääkymään. Mutta nauran vaan niille, että hähää, ette pysty
kiusaamaan mua ku oon jo herännyt!
Seitsemän
aikaan meen aamupalalle. Joskus mãe on siellä aamulla, mutta joskus se
on jo lähtenyt kävelylle tai on vielä nukkumassa. Mun "hostveljen" vaimo
Luciana syö aina täällä aamupalan ja myös pai pyörähtää keittiössä
ennen kun lähtee töihin. Jos ketään ei satu olemaan keittiössä kun mä
meen syömään, syön ihan autuaan unisena aamupalani yksin. Tykkään, jos
mun ei tarvii herätä aamukoomasta juttelemaan kaikkien kanssa. Pöytä on
kuitenkin aina katettuna valmiina. Mä syön yleensä ihan perusleipää ja
usein muroja, joskus juon teetä. Seittemän jälkeen lähen Lucianan
kyydissä kouluun.
Koulun
kello soi puoli kahdeksalta ja tunti alkaa siitä viiden minuutin
päästä. Yleensä kellon soidessa luokassa on ehkä puolet oppilaista ja
monet tallustelee rauhassa sisään kun tunti on jo alkanut. Teen
koulunkäynnistä jossain vaiheessa ihan erillisen postauksen, mutta
kerron nyt kuitenkin lyhyesti, että koulupäivän aikana saatan kirjoittaa
jotkut muistiinpanot ylös aineesta riippuen, esimerkiksi historian
jutut kirjoitan aina mutta matemaattisia aineita en enkä maantietoa
koska en saa sen opettajan käsialasta selvää :D Suurimman osan
kouluajasta kirjoitan päiväkirjaan ja luen.
7.35 - 8.20 maantietoa
8.25 - 9.10 fysiikkaa
9.15 - 10.00 fysiikkaa
10.00 - 10.20 välitunti, jolloin monet käy ostamassa koulun kahviosta jotain pasteijaa tai lihapiirakkaa, juotavaa tai karkkia
10.25 - 11.10 englantia 11.15 - 12.00 kemiaa
Kävelen
koulusta kotiin, matka on ehkä puolisen kilometriä ja pääsen kolmea eri
reittiä riippuen siitä, kuinka aikasin vaan meen seuraavalle
poikkikadulle. Lounasaikaan meen aina ton kirkon ohi ja isomman tien yli
kauempaa kotoa kuin usein muuten. Sillon nimittäin on niin paljon
ruuhkaa että tien yli on vaikea päästä joten en mee sieltä missä on
vilkkainta.
Koska oon nyt ihan
videoekspertti niin päätin kuvailla lisää (toinen löytyy alempaa). Ne
pomppii hassusti kun aina välillä piti esim. keskittyä
etten jää auton alle joten laitoin paussin, hehe. Mutta aina kun tulee
pomppaus eteenpäin, oon vaan mennyt tien yli tai kävellyt samaa katua
eteenpäin. Montaa sekuntia noista ei puutu koko siitä matkasta jonka
kävelen.
0:13
Siis kattokaa tota puuta, se on ihan mielettömän kokonen ja täynnä
tommosia ihania keltasia kukkia! Mä en voi kävellä ton ohi ilman et
kattelen vaa ylöspäin ja sit aina kompastelen :D 1:45 Tää on se isoin tie minkä yli mun pitää päästä jos haluun kotiin ja oon joskus ihan epätoivonen kun autoja vaan tulee ja tulee! 2:01 Toi
iso kerrostalo on hurjan näkönen, olin ihan varma et se oottaa siinä
purkamistaan mut ei kun sitä ollaankin vasta rakentamassa 2:15 Mun kotitalo! Ja alakerrassa oikeella on pain työpaikka 2:30 Tsädäm kerkesittekö huomata mut 2:42 Tosta ovesta pääsee meiän takapihalle, laitan siitä myöhemmin kuvia 2:48 Noi molemmat ovet on meiän, toinen tulee eteiseen ja toinen "vanhaan keittiöön"
Kotona
vaihdan tavalliset vaatteet päälle ja meen syömään. Kaikki tulee töistä
kotiin lounaalle, ja mãe lähteekin töihin ja Duda kouluun vasta ruuan
jälkeen. Meitä on siis yleensä kymmenisen ihmistä syömässä - mãe ja pai,
niiden pojat ja poikien vaimot, Duda, siivooja Miriam ja mä. Lisäksi
joskus on vielä joku tuttu tai sukulainen, esimerkiksi pain sisko.
Miks
just sinä päivänä, kun päätin kuvata mun aterian, meillä oli
mahollisimman epäesteettisen näköstä ruokaa tarjolla? No, joka
tapauksessa tossa on semmosta risottoa johon on heitelty sekaan kanaa ja
maissia ja vaikka mitä, sit papuja ja porkkanaraastetta jossa on majoneesia
päällä. Toi on mãen annos eikä mun, mä todellakin söin oman
porkkanaraasteeni ihan normaalisti ja kaikki kyseli multa enkö haluais
siihen majoneesia, suolaa, sokeria tai edes öljyä. Joo tiiän että oon tosi
kummallinen. Toi jälkiruoka on suklaapiirakkaa mut kivaa mössöä sekin :D namnam, hyvää se on silti.
Ruuan
jälkeen muut rupee lähtemään takas töihin ja Duda kouluun ja mä meen
tietokoneelle toipumaan mun ylirankasta koulupäivästä.
Tykkäätteks mun pöydästä, siihen on kasattuna kivasti kaikki johdot, neulomiset, meikit, vihot ja kynät :)))) Tulee kotoisa olo.
Kolmen
aikaan kävelen lentopalloon koululle (se on maanantaisin ja keskiviikkoisin). Sen pitäisi mun mielestä alkaa
kolmelta, mutta välillä siellä ei oo melkein ketään vielä siinä
vaiheessa. Mä meen yleensä vähän kolmen jälkeen. Joskus lopetetaan jo
neljältä, joskus vasta puoli viideltä.
0:10 Tää on se vilkas kohta tota katua, mutta iltapäivällä siitä on ihan helppo päästä yli 1:36 Joo meinasin kompastuu 1:42 Toi puu on siiiiiisti 1:52 Joissain paikoissa on tommoset metallimöykyt hidasteina autotiellä. Yleensä ne on samantapasia töyssyjä kun Suomessa 2:04 Luterilainen kirkko eli toiselta nimeltään my churchi..Nyt se on kyllä ihan mun kaveri kun se leiri oli niin kiva, vaikka en kirkossa käykään 2:58 Siinä mun koulu!
En
mä pelatessa viittinyt kaivaa kameraa esiin, nappasin vaan surkean
kuvan tosta hallista.. Yleensä lentopallon aluksi me kopitellaan kaverin
kanssa, sitten tehdään erilaisia harjoituksia ja lopuksi pelataan ihan
hyvän aikaa. Mä olin aluksi niin surkea että aina kun osuin palloon niin kaikki taputti, mutta nyt alkaa parantua.
Lentopallon
jälkeen oon vielä jonkun aikaa yksin kotona ennen kun mãe ja Duda
tulee. Niitä odotellessa syön vähän jotain, oon tietokoneella, katon
telkkaria tai käyn kaupungilla esim. ruokakaupassa ostamassa jotain
tarpeellista tai juoksemassa.
goiabaa
Kun
mãe ja Duda tulee kotiin viiden jälkeen, me syödään jotain (yleensä mä
ja Duda halutaan voileipää :D), käydään vaikka uimassa ja katsotaan
televisiota. Mä aina askartelen mun päiväkirjaan kaikennäköstä.
Joskus kouluiltoina saatan mennä jo puoli kymmeneltä
nukkumaan, oon täällä siihen aikaan jo ihan poikki! Yleensä meen
kymmenen aikaan ja harvoin tänne ketään muutakaan silloin jää valvomaan.
Mitä
tykkäsitte tämmösestä postauksesta? Mä ajattelin että voisin tehdä
tämmösen ainakin kerran jokaisessa perheessä olon aikana, eli neljä
kertaa. Oon vaan vähän huono ottamaan valokuvia ihan kaikesta, mutta
toivottavasti näiden kuvien ja tekstin avulla sai edes jonkinlaisen
kuvan mun arkielämästä täällä.
