bussimatka, dia 6

Bussi lähti Andradinaan aamulla reilun tunnin myöhässä aikataulusta. Andradinaanhan on täältä kilometrejä ehkä seitsemänsataa, ja matkan olisi pitänyt kestää bussilla noin 11 tuntia. Mutta eihän se tietysti ihan niin mennyt. Matkalla puhkesi rengas ja bussi körötteli vielä kymmenisen kilometriä puhjenneella renkaalla lähimpään korjaamoon. Renkaanvaihtoon meni kaksi ja puoli tuntia, ja lopulta me oltiin Andradinassa perillä puolenyön jälkeen, noin neljä tuntia myöhässä. Onneksi matkalla oltiin pysähdytty syömään sekä lounasta että illallista ja meillä oli paljon evästäkin mukana, joten koko matka jaksettiin ihan hyvin. Toinen bussikuski vielä teki meille chimarrãota eli semmoista kuumaa yrttijuomaa ja tuli meidän kanssa istumaan ja juttelemaan!

kiireistä, dia 5

Aamupalan jälkeen me lähdettiin kävellen keskustan kauppoihin. Ehdittiin pariin vaatekauppaan ja varvastossukauppaan, kun sade yltyi taas kovaksi, joten suurin osa rahoista jäi vielä tuhlaamatta, kun kierros päättyi ruokakauppaan. Siellä oli myös pieni kahvio, jossa me syötiin pão de queijot (juustoleipää) ja juotiin appelsiinimehut.

Ennen puoltapäivää mãe nappasi meidät kyytiin ja vei Dudan koululle tutustumaan. Samassa koulussa vanhimmat oppilaat on musta vuoden nuorempia ja nuorimmat päivähoidossa olijat nelikuisia vauvoja.

Iltapäivällä mãen ystävät tuli tänne bingoa pelaamaan, ja mekin tietysti osallistuttiin. Mä aina toistelin vaan portugalinkieliset numerot suomeksi. Äiti voitti kerran, ja mä ja mummo yhtä aikaa, ja lopulta voitto sitten meni mulle, kun voitin toisen kierroksen.

Bingon jälkeen me juteltiin hetki skypessä isin ja poikien kanssa ja tässä kuvassa äiti siis kuvaa puhelimellaan mun tietsikan näppäimistöä niille, että saataisiin netti toimimaan... No, tarinahan loppuu niin että mä olin ite niin nörtti että onnistuin ilman apua.

Illalla oli vielä rotarikokous. Äiti pälätti jotain siinä ja mun piti kääntää se portugaliksi niille sedille (mutta sainhan tietysti puhua ihan omiani kun kukaan ei tiennyt oikeasti, mitä äiti oli sanonut!).

dia 4 eli viime keskiviikko

Aamupäivällä me käytiin tutustumaan naapurin työpaikkaan, jossa vanhoista rekkojen renkaista otetaan ne päälliset pois ja tilalle laitetaan uudet. Suomessa ei tehdä sitä ollenkaan, toi oli aika mielenkiintoista!

mummo vanhojen renkaiden kanssa...

ja mä uusien! nuoret ja vanhat siis.

Sitten me käytiin kolmestaan ostamassa bussiliput viikonlopuksi Andradinaan ja ruokittiin kotimatkalla ihanaa kulkukoiraa. Me oltaisiin äitin kanssa haluttu viedä se kotiin Suomeen, se oli ihana!

Mun hostvanhemmat tuli töiden lounastauolla hakemaan meiät mukaansa syömään samaan kiloravintolaan, jossa me käydään syömässä normaalisti joka arkipäivä. Syönnin jälkeen hostvanhemmat lähtivät takaisin töihin ja me mentiin manikyyriin ja pedikyyriin, euroissa yhteensä reilun kympin per henki! Manikyyrin jälkeen me käytiin jätskillä ja sitten iski kunnon kaatosade. Onneksi saatiin kyyti kotiin, kun käytiin hakemassa kaikki tavarat ja muutettiin mun ekaan perheeseen loppuajaksi. Meidän oli ensin tarkoitus asua siellä koko kaksi viikkoa, mutta mentiin karnevaaliloman ajaksi mun nykyiseen perheeseen, koska muuten ne on tosi kiireisiä töissä. Loppuilta meni mukavasti kotona ollessa ja syödessä, ja pistäydyttiin me Havanissakin, kivassa tavaratalossa, johon mä oon halunnut päästä jo pitkään vaateostoksille. Se on sen verran kaukana ettei sinne pääse ilman autokyytiä, niin nyt sain hyvän syyn päästä sinne kun "haluan että äiti ja mummo näkee Havanin", hahaa.

dia 3

Mun koneella oli joku ongelma enkä saanut sitä yhdistämään nettiin muutamaan päivään, niin tää mun hienosti aloitettu jokapäiväinen kirjoittelu jäi heti... No nyt nörtteilin ja voin ylpeänä ilmoittaa että sain netin toimimaan ihan itse! Odotettavissa toivottavasti huomenna, jos on aikaa, kunnon maratoni viime päivistä.

Kolmospäivänä me käytiin kävelyllä ja piipahdettiin tervehtimässä mun tokaa perhettä. Sitten puolenpäivän aikaan naapurit tuli kylään ja äiti ja mummo pääsi brasilialaisen lihan makuun, kun pidettiin churrasco. Me myös rentouduttiin riippumatossa ja bongailtiin lepakoita ja kolibreja!

Illalla me mentiin pizzeriaan syömään, ja taas suomituristit pääsi tutustumaan johonkin uuteen herkkuun, nimittäin makeisiin pizzoihin. Suklaamansikkapizzaa, banaanisuklaapizzaa, kookosbanaanipizzaa, hedelmäpizzaa... Äiti ja mummo vaan toisteli oppimaansa "bom"-sanaa koko ajan!

Syönnin jälkeen me käveleskeltiin pimeässä keskustassa ja katseltiin näyteikkunoita. Bongasin pari vaatekauppaa joihin pitää mennä joku päivä rotarikuukausirahaa tuhlaamaan!

tulkaa hakee nää pois täältä! dia 2

Luulin, että yliväsymys helpottaisi kunnon yöunien jälkeen. Äiti ja Tössi-mummo kuitenkin aloitti ensimmäisen kokonaisen päivänsäkin täällä siinä samassa hyperenergiahysteerisyystilassa kuin tullessa. Oli meillä kyllä oikeasti vaan hauskaa.

Ihanan aamupalan jälkeen me päätettiin lähteä kävellen katsomaan mun koulua. Hostäiti varoitteli, että voi tulla sade, joten napattiin sadevarjot mukaan. Ulkona ripotteli vaan vähän vettä, mutta oltiin päästy ehkä sadan metrin päähän kotoa, kun alkoi sataa kunnolla ja hetken päästä käännyttiin jo takaisin. Äiti ja mummo ei tietysti taaskaan saaneet naurua loppumaan ja kun me päästiin kotiin litimärkinä, sade loppui ja aurinkokin alkoi paistaa... Mites muutenkaan!

Iltapäivällä me lähdettiin mãen kanssa katsomaan hostvanhempien työpaikkaa, keskustan katolista kirkkoa ja käytiin ruokakaupassa.

Illalla me päästiin vielä hostvanhempien mukaan niiden tutun synttärijuhliin, ja siellä menikin yli puolenyön, kun ohjelmassa oli ruokaa, kakkua, shamppanjaa ja musiikkia.