vielä jatkuu, dia 13

Jo aamulla ennen kahdeksaa mun nykyisen perheen hostäiti tuli hakemaan meitä, sillä me lähdettiin viimeisiksi kahdeksi päiväksi Foz do Iguaçun kaupunkiin. Äiti ja Tössi-mummo halaili kaikki läpi ja sanoi heipat ja sillä aikaa mä kävin juosten nostamassa rahaa ihan lähellä olevasta pankista.

Foziin päästyä me jätettiin matkalaukut hotellille (sama hotelli muuten jossa meillä oli lokakuussa piirin yhteinen rotarikoulutus!) ja lähdettiin Paraguaihin tuhlaamaan rahaa. Mä ihastuin Paraguaihin heti kun kävin siellä ekan kerran heinäkuussa. Brasilialaiset ostaa sieltä suunnilleen kaiken mitä elämässään tarvitsee ja pitää sitä vaan törkyisenä, kamalana paikkana, mutta mun mielestä se on ihana ja mielenkiintoinen juuri erilaisuutensa vuoksi. Luulen, että äiti ja mummokin tykkäsivät.

Me tultiin hotellille rättiväsyneinä ja aika monen muovipussin kanssa joskus myöhään iltapäivällä ja mentiin heti uima-altaalle rentoutumaan.

paraguaiostoksia päällä! mun paita ja äitin mekko, molemmat n. 8 euroa

etsi meiät kuvasta 

Illalla me käytiin ostoskeskuksessa syömässä. Mun mäkkärissäsyöntikerrat täällä on laskettavissa yhden käden sormilla, kun Toledossa ei sitä ole, niin oli oikeasti iiiiiihanaa syödä taas hampurilaista!

dia 12

Torstaina me lähdettiin aamulla käymään mun koululla. Oltiin vaan ehkä vartin verran, kierrettiin niin että äiti ja mummo näki paikkoja ja sitten käytiin tervehtimässä mun luokkaa (ja siinä ne sai selityksen sille, missä mä olin ollut viimeiset puolitoista viikkoa!).

Sitten me mentiin lounaalle mun kakkosperheeseen. Ruoka oli älyttömän hyvää, niin kuin aina (voi kun mulla on ikävä niiden ruokia), iranilaisen isän tekemää.

kerkesin asua siellä vaikka kuinka pitkään ennen kuin kuulin että meidän portaiden alla olevassa "puutarhassa" asustelee pikku kilpikonna!

kahvipuu!

äiti ja caipirinha

Iltapäivällä kotona me puhuttiin skypessä suomi-ihmisten kanssa ja käytiin vähän kaupungilla. Kuuden aikaan lähdin nykyisen hostäidin ja äitin mukana manikyyriin ja illalla me mentiin ulos syömään.

dia 11

Keskiviikkona me mentiin aamupäivällä taas kerran kauppoihin. Saatiin viimein vähän aurinkoisempi päiväkin, kun aiemmin sade oli aina tullut meidän shoppailua häiritsemään. Iltapäivällä mummo jäi lepäämään, kun mä ja äiti lähdettiin tapaamaan muita vaihtareita ja syömään yhdessä açaíta. Sen jälkeen alkoi taas yllättäen sataa, mutta me selvittiin ei-kamalan-märkinä keskustaan feirinhaan (markkinoille), josta ostin äitin kanssa tapiocan ja kaksi makeaa pasteijaa kotiinviemisiksi.

Illalla me mentiin syömään mukavaan kalaravintolaan, Casa do Pescadoon. Kävin siellä joskus syyskuussa ja päätin kauan sitten, että haluan sitten tuoda äitin ja mummonkin sinne. Tällä kertaa ruoka ei kuitenkaan ollut niin hyvää kuin viimeksi, tosi harmi. Tuli meillä kuitenkin maistettua mustekalaa!

dia 10

Tiistaina aamupäivällä Fabiano ajelutti meitä Toledossa sen verran, että äiti ja mummo näkivät uusimman puiston, joka tänne on tehty, ja Toledon vesipuiston (jossa mä en oo muuten vieläkään käynyt!). Lounaan jälkeen äiti ja mummo meni uima-altaalle hankkimaan sitä brasiliarusketusta ja mä lepäilin meidän huoneessa (joka päivä paljon tekemistä, myöhään nukkumaan ja aikaisin ylös niin väsymys alkoi painaa!).

Jostain syystä tiistaista ei ole kovin paljoa valokuvia, enkä muista enää tarkkaan, mitä me tehtiin päivällä. Taidettiin käydä kaupoissa keskustassa niin kuin parina muunakin päivänä!

Illalla me mentiin ykkösperheen kanssa mun nykyisen perheen naapureiden luo syömään. Vieraita oli yhteensä varmaan parisenkymmentä. Kokonainen possu paistui vartaassa (iu) ja maistui kyllä ulkonäöstään huolimatta oikein hyvältä. Oli hauska ilta!

dia 9

No niin, ajan tasalla oleva kertomus äitin ja mummon käynnistä täällä jatkuu, vaikka tällä hetkellä ne on jo lentokoneessa matkalla kotiin! Nyt on vuorossa kohta viikon takainen maanantai.

Aamupäivällä me lähdettiin kävellen Andradinan keskustan kauppoihin. Löydettiin mm. ihana korukauppa, jossa oli kaikki puoleen hintaan, joten ostin sieltä monta paria alle euron hintaisia korvakoruja ja muuta pientä ihanaa! Äiti löysi myös aivan ihanan laukun.

Kaupoissa juoksemisen välissä me käytiin myös pankissa nostamassa rahaa ja ihanassa jätskipaikassa pirtelöillä. Siellä on valtava väärä erilaisia makuvaihtoehtoja, esimerkiksi meidän juomat Ferrero Rocher (suklaakonvehtimerkki), suklaakakku ja kirsikka ja mun viimeksi siellä käydessä juoma jugurtti-passionhedelmä. Nam!

Gustavon isä haki meidät kotiin lounaalle kahden aikaan iltapäivällä. Syönnin jälkeen me pakkailtiin tavarat kasaan neljältä lähtevää bussia varten (joka tuli vaan 20 minuuttia myöhässä!) ja kulutettiin loppuaika Gustavon vanhempien omistamassa kenkäkaupassa, josta äiti ja mummo sai valita kengät itselleen.

Ilta ja yö kuluivat sitten bussissa, perille me päästiin puoli neljän aikaan aamuyöllä.