Jännitin haastattelua kamalasti. Edellisenä päivänä aloin lukea netistä muiden kokemuksia (vaihtarifoorumilla on hyvä osio!) ja ajattelin etten ikinä selviä siitä, etten ollut yhtään valmistautunut. Monilla haastattelussa oli ollut kaikki hakijat yhtä aikaa, haastattelijoita pöytä täynnä ja kysymyksiä oli ollut politiikasta ja yhtäkkiä olikin kysytty jotain englanniksi.
Mun haastattelu pidettiin yhden ala-asteen opettajainhuoneessa. Monilla järjestöillähän se on vaan jossain kahvilassa ja haastattelija on vanha vaihtari, mutta tää ei ollut ihan niin rento. Ei kuitenkaan mikään kauheakaan, haastattelijoita oli neljä ja kaikki oli tosi kivoja. Olin ainoa haastateltava, toinen hakija oli haastateltu ennen mua. Ei multa mitään politiikasta kysytty ja puhuttiin vaan suomea. Tässä jotain esimerkkejä kysymyksistä:
"Miksi juuri sä olisit hyvä vaihtari/miksi juuri sut pitäisi lähettää?"
"Mitä mieltä sun vanhemmat on tästä?"
"Pystytkö hankkimaan tänne Suomeen tulevalle vaihtarille isäntäperheitä?"
"Onko sulla jo maatoiveita mietittynä, mitä jos et pääse niistä mihinkään?"
"Olisit vuoden pois, miltä se tuntuu?"
"Miksi haluat lähteä vaihtoon?"
Voi myös miettiä, onko itsellä jotain kysyttävää.
Lopuksi mut pyydettiin hetkeksi käytävään, ja kun mut kutsuttiin takaisin, mulle kerrottiin että mut oli päätetty lähettää Helsinkiin piirin presidentin haastateltavaksi. Se oli uusi käytäntö johtuen siitä, että viime vuosina sääntörikkomusten takia on lähetetty niin monia kotiin. Tän haastattelun sanottiin olevan tiukka. Mun piti muokata hakemusta, tehdä siitä "myyvä" ja lisätä pari puuttuvaa asiaa ja sitten vaan odotella haastattelukutsua.
Tässä vaiheessa en yhtään tiennyt, kuinka paljon hakijoita oli ja lähetettiinkö suunnilleen kaikki vähänkin sopivat hakijat Helsinkiin. Mun kaupungin klubit yhdessä (Riihimäki ja Riihimäki-Hausjärvi) lähetti molemmat vain yhden oppilaan maailmalle. Mulle kerrotiin, että toinenkin hakija lähtisi Helsinkiin ja voitaisiin mennä yhtä matkaa. Klubilaiset sanoi kuitenkin myös jotain siihen suuntaan että "kaikki muut on jo käyneet Helsingissä" enkä tiennyt, tarkoitettiinko sillä lähikaupunkien hakijoita vai muita hakijoita meidän klubien kautta.
Pari viikkoa haastattelukutsua odoteltuani laitoin klubin nuorisovaihtoasiamiehelle (samalle, jonka kanssa olin koko ajan ollut yhteydessä, jolle alunperin lähetin hakemuksen ym.) sähköpostia ja kysyin asiasta. Sieltä tulikin vastaus "Onneksi olkoon, valintasi on varmistunut!". Mut olikin siis jo siellä ekassa haastattelussa tavallaan valittu ja Helsingin-päästä tarvittiin enää varmistus.
Laitoin muuten aina aluksi kauhean virallisia sähköposteja nva:lle kun en oikein tiennyt miten pitäis kirjoittaa. Ekan kerran kun sieltä tuli viestin aloituksena "moi" niin rentouduin ja tajusin että hei, täähän on ihan tavallinen ja kiva ihminen ja voin puhua sille ihan normaalisti!
Jouduin vieläkin odottamaan kutsua Helsinkiin pari päivää. Sitten yhtenä viikonloppuna sain sähköpostia piirin puheenjohtajalta/presidentiltä ja se vielä soittikin mulle ja kuulosti tosi kivalta eikä mitenkään "viralliselta". Se oli valinnut mut lähteväksi Hausjärvi-Riihimäki-klubin kautta ja antoi yhteystiedot sen klubin nva:lle. Soittelin nva:lle samana päivänä "moi, mä lähden teiän klubin kautta vaihtoon!" Se oli vasta ollut kaksi viikkoa Aasiassa eikä oikein ollut perillä asioista mutta lupasi ottaa muhun yhteyttä vähän ajan päästä.
Lähdin toisen vaihtarin kanssa haastatteluun Helsinkiin jo parin päivän päästä. Se haastattelu sitten olikin kahvilassa. Puheenjohtaja oli tosi kiva vanhempi nainen ja me vaan juteltiin mukavia! Ei kysytty enää mitään kysymyksiä paitsi maavalinnoista, sitten se vaan kertoi meille eri maiden paikkamääristä, kevään koulutuksista, hakemusten täyttämisestä ym. Ja selvisipä tän tapaamisen syykin, eli joskus viime vuonna joku suuri rotareiden pamppujärjestö oli käynyt tarkistamassa Suomen toimintaa ja kaikesta tuli täydet kympit ja kaikki oli niin kun pitikin, mutta toivottiin vielä, että tämä puheenjohtaja tapaisi kaikki piirin vaihtoon lähtijät. Oli kyllä tosi kiva päästä puhumaan näistä asioista, varsinkin toisen vaihtarin kanssa höpötettiin koko ajan. Ja lopuksi se puheenjohtaja sanoi "Nähdään sitten keväällä koulutuksissa!" ja siinä vaiheessa tää alkoi tuntua todelliselta ja olin ihan onnessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti