vuosi sitten

Mä selailen aina tylsinä iltoina vanhoja valokuvia koneella läpi. Vaikka ne on katsottu jo niin moneen kertaan niin silti ne on vaan ihania. Viime keväästä mulla on ihania muistoja niistä päivistä ja viikoista, jotka vietin mummon asunnossa lukion vieressä kun se oli paljon reissussa. Siitä oli niin helppoa mennä kouluun ja varsinkin koeviikolla vaan käydä tekemässä kokeet. Aamukymmeneltä kokeen tehtyä sai palata sohvannurkkaan katsomaan Frendejä ja lämmittämään ruuaksi jotain yhdessä Annin kanssa kokkailtua. Ekan kerran kun me vietettiin mummon kotona aikaa, Sofiakin oli mukana ja mä kirjotin siitä jo silloin täällä.

Tuntuu hassulta, kun tajusin, että siitä on nyt tasan vuosi. Missähän mä oon sitten ensi vuonna tähän aikaan?

Sillon leivottiin suukkoja, tänään leivoin vaihtarityttöjen kanssa browniesseja.

Mulla on tää tietsikan taustakuvana nyt. Pus ystäväni <3

Olin sillon omenahullu. Sen jälkeen oon käyny läpi ainakin banaanit ja persikat täällä ollessa, mitähän keksin seuraavaksi?

Oli niin "keväinen" sää! Tänään talsin pitkät housut jalassa hiki päässä tuolla auringossa, vaikka aiemmin olin palellut syksyisessä aamussa huppari päällä.

Tänään tuli kahdeksan kuukautta täyteen Brasiliassa! Reilut kolme kuukautta enää jäljellä, iiiiiik. Toivottavasti blogi on pystyssä vielä vuodenkin päästä niin voin sitten taas kertoa maaliskuun 2014 kuulumisia ja vertailla niitä kahteen edelliseen vuoteen...

vaihtareiden elämää

kyllä, meitä on vaan kolme.

Arki rullaa normaalisti. Edelleen me nähdään vaihtarityttöjen kesken paljon, välillä mun kotona ja välillä ostoskeskuksessa. Ollaan kokkailtu lisää, katsottu lisää elokuvia ja vaan pälpätetty keskenämme loputtomiin.

Kameraa oon laiska kantamaan mukana (tai kaivamaan esiin) joten oon vaan räpsinyt muutamia vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia.

ollaan me kerran syöty terveellisestikin

Me  yritettiin tulkita tota tekstiä vaikka kuinka kauan ja suurimmaksi osaksi saatiinkin se selvitettyä, mutta siis noi on ihan kun jotain venäjän aakkosia! Kuka oikein kirjottaa noin???

Sunnuntaina pailla (hostisällä) oli synttärit ja me järjestettiin sille yllätysjuhlat niin, että kaikki vieraat tuli aamupalalle. Mä heräsin kuudelta aamulla leipomaan pullaa mãen järjestellessä kaikkea muuta. Ja kun pullataikina on aina niin himoittavan hyvää niin arvatkaa oliko siinä vaiheessa paha olo kun se ihana aamupala oli tarjolla? Yhyyyy. Mutta kaikki kehui mun "kanelileipiä" ja pyysi reseptiä! Jos jonkun pitää joskus tarjota brasilialaisille (meksikolaisetkin on varma) jotain suomalaista niin korvapuustit on varma menestys!

Viikonloppuna kävin myös mãen mukana sen kummitytön synttäreillä. Siellä oli tarjolla kondensoidusta maidosta keitetystä massasta tehtyjä pikku hahmoja ja sain ottaa niitä pari mukaan että voisin ottaa kotona valokuvan, kun ei ollut kameraa eikä edes kännykkää siellä mukana.

Myös hostveli Juniorille lähetettiin juhlaherkkuja viemisiksi, kun se oli jossain kokouksessa koko päivän. Kotimatkalla me haettiin se ja sen kaksi kaveria kyytiin. Annoin takapenkille lautasellisen synttäriherkkuja, mutta kielsin syömästä niitä pikku otuksia, kun halusin niistä vielä kuvan. Koko matkan pojat puheli "voi kun tekis mieli syödä toi pingviini" ja kun päästiin kotiin ja laskin sen lautasen keittiön pöydälle, niin... Pingviiniltä oli syöty pää!

Junior juoksi vaan karkuun ja väitti että se oli sen kaveri!

surullista

sitten me tuunailtiin sitä ketsupilla ja pikkuhaarukalla

Aika raaka pikku pingviinin kohtalo. Ettei teille kaikille jäisi ihan paha mieli, tässä vielä loppukevennys. Näin paljon mua huvittaa nykyään suomeen skypetys.

haastettu

Sain Heidiltä haasteen, kiitos!

OHJEET:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan  heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestäni

1. Suunnitelmat ahdistaa mua, vaikka tiedän että lopuksi kun vaan lähtee niin on hauskaa, niin mun tekee mieli aina vaan jäädä turvallisesti kotiin.
2. En voisi elää ilman suklaata.
3. Inhoan esiintymistä.
4. Edelliseen liittyen, kaikista kamalinta mitä mut voi laittaa tekemään on näytteleminen.
5. Viihdyn ulkona parhaiten iltaisin kun on hämärää ja viileää.
6. Musta on tullut viime aikoina ihme herkkis, kaikkia telkkariohjelmia ja elokuvia katsoessa olen milloin mistäkin syystä vedet silmissä.
7. Loukkaannun helposti pikkuasioista ja pahoitan mieleni.
8. Kammoksun kaikkea romanttista.
9. En tykkää semmosista yksikätisistä halauksista. Halatkaa kunnolla jos halaatte!
10. Rupesin tykkäämään tomaatista ja maissista vasta viime kesänä.
11. Mun vaatekaappi ei pysy siivouksen jälkeen siistinä edes viikkoa.

11 haastekysymystä

1. Mikä oli parasta viime kesässä?
Kaikki kavereiden kanssa vietetyt hetket, Annin kanssa tehty reissu Luxemburgiin kavereiden luo ja tietysti tänne Brasiliaan lähtö!

2. Teitkö uuden vuoden lupauksen? Jos teit niin onko se pitänyt?
En, en mä kuitenkaan olisi saanut sitä pidettyä!

3. Ootko riippuvainen jostain?
Netistä ja omasta ajasta. Mun on pakko saada joka päivä viettää aikaa ihan yksikseni!

4. Lempipaikka Suomessa?
Mun vanhempien kotikaupunki Lieksa Itä-Suomessa. Mulla asuu siellä edelleen isovanhempia ja sinne pitää päästä aina lomilla käymään. Pikkukaupunki täynnä järviä, varsinkin kesäisin siellä on ihanaa.

5. Paras telkkarisarja?
Katon hirveesti eri hömppäkomediasarjoja, niistä parhaimpina pitää mainita How I met your mother ja Puumanainen (muita on sitten ainakin Frendit, Moderni perhe ja New girl!).

6. Kuvaile kolmella adjektiivilla millaista on sun elämä 10 vuoden päästä.
Apua, en mä osaa adjektiiveja keksiä! Älä kiusaa suomen kielen kanssa takkuilevaa vaihtaria! :D Mutta mä toivon että kymmenen vuoden päästä mun elämään kuuluisi edelleen jossain määrin eri kulttuureja ja kieliä, ehkä työn muodossa, sekä perhe ja onnellisuutta.

7. Ihailetko jotakin? Mitä?
No esimerkiksi sitä, miten hienosti ihmiset suhtautuu täällä lapsiin. Jos jossain julkisella paikalla itkee lapsi, kukaan ei katso pahasti vaan yrittää auttaa. Ja yleisesti kaikki tuntuu tykkäävän lapsista, jopa mun 14-vuotias hostveli hoitaa innoissaan pientä naapurintyttöä. Aika erilaista touhua kuin mitä Suomessa usein näkee.

8. Mikä on sun horoskooppimerkki ja luetko horoskooppeja?
Oinas, ja luen silloin jos sattuu jostain lehdestä silmään.

9. Jos saisit 500€ shoppailurahaa niin mitä ostaisit ekaksi?
Ostaisin jonkun ihanan kesämekon, multa puuttui semmoinen koko kesän täällä ja edelleen kun lämpimiä päiviä riittää niin kaipailisin jotain täydellistä mekkoa!

10. Mikä on ollut paras vuosi tähän asti sun elämässä?
Jos ei lasketa niitä vuosia kun olin pieni ja elämä oli vaan "jihuu leikin tänään barbeilla" tai "eiihhhhh pitää mennä päiväkotiin"-juttuja niin viime vuosi ja tää vuosi on varmaan olleet parhaita.

11. Mitä oot syönyt tänään?
Hahaa, paras kysymys! Aamupalaksi söin pão de queijon eli semmosen juustoleipäpalleron ja suklaamuroja sekä banaanin. Ruuaksi kanaa, riisiä ja salaattia ja välipalaksi vetelin taas muroja ja banaanin sekä leipää jossa oli päällä hostmummon tekemää persikkahilloa. nomnomnom

jos joskus saisin jotain aikaan

Mä pääsen koulusta kolmena päivänä viikossa kahdeltatoista eikä mulla sen jälkeen ole koskaan mitään pakollista ohjelmaa. Silti iltapäivät kuluu mukavasti kotona laiskotellessa. Kyllä mä vähän kuntoilenkin, mutta se on sitten mun päivän suurin saavutus.

Helmikuussa rotarit pyysi mua tekemään Suomesta esitelmän, jonka esittäisin kokouksessa piakkoin. Vieläkään ei oo kuulunut mitään, enkä mä ees viitsi soittaa kenellekään ja kysellä mun kuukausirahan perään (joka on taas pari viikkoa myöhässä) ettei ne vaan muistaisi sitä esitelmää! Kyllä mä tiedän että siinä lopulta käy niin, että mulle ilmoitetaan samana päivänä "niin tänään on sitten kokous, tulethan pitämään sun esitelmän" ja mun pitäisi saada se esitelmä kasaan mutta mutta mutta... Eikä mulla edes ole koneella powerpointtia, joten esitelmä on vähän vaikea kasaan. Älkää kysykö tän tekniikan ihmelapsen "muokkaa kuvia paintilla ja picasalla, heitä mukaan vielä word ja windowsin kuvankatseluohjelma ja kuvittele että siitä tulee esitelmä"-metodista.

Paras keino olla stressaamatta asioista joita pitäisi saada aikaan on vaan unohtaa ne ja panikoida sitten kun on ihan pakko, vai mitä? Mä oon nähnyt viime päivinä Alannaa ja Jeannea paljon. Ollaan leivottu (mikrobrownieseja ja juustokakkua), tehty Alannan kotona brunssi jossa syötiin itsemme ähkyksi ylihyvistä pannukakuista, käyty elokuvissa ja katsottu pari elokuvaa mun kotonakin. Niin, ja rusketuttu uima-altaassa polskien!

Alannan hostsisko, Jeanne (Saksa), Alanna (USA) ja minä

terveisiä Suomeen, dia 14

Viimeisen päivän aamuna me syötiin ensin hotellissa ihana aamupala ja lähdettiin sen jälkeen matkalle kohti vesiputouksia. Päivä oli oikein kuuma ja aurinkoinen, äiti ja mummo oli kai vihdoin saaneet nähdä tarpeeksi brasilialaista sadetta.

taas nää suomituristit

Putoukset oli yhtä hienot kun silloinkin, kun kävin siellä ekaa kertaa. Hämähäkkejä ei vaan näkynyt niin kuin viimeksi! Äitiä ei tainnut se harmittaa. Päinvastoin noita pikkukavereita ruokaa etsimässä oli joka paikka täynnä, viimeksi näin niitä vain pari. Mitähän eläimiä ne on?

Puolenpäivän jälkeen me lähdettiin putouksilta ja ajettiin taas ostoskeskukseen syömään. Sen jälkeen vietiin äiti ja mummo hotellille vielä muutamaksi tunniksi ennen illalla lähtevää lentoa ja mä ja hostäiti ajettiin kotiin, koska mun hostsisko oli tullut Curitibasta viikonlopuksi kotiin.

Olipas kiva saada vieraita (ja tuomisia, muhaha - karkkia, lukemista, kamera, kännykkä, ihonhoitotuotteita ja vaikka mitä, sekä äitiltä ja mummolta että muilta suomi-ihmisiltä, jotka lähetti mulle jotain niiden mukana).

Nähdään neljän kuukauden päästä! Wou! Apua!