jos joskus saisin jotain aikaan

Mä pääsen koulusta kolmena päivänä viikossa kahdeltatoista eikä mulla sen jälkeen ole koskaan mitään pakollista ohjelmaa. Silti iltapäivät kuluu mukavasti kotona laiskotellessa. Kyllä mä vähän kuntoilenkin, mutta se on sitten mun päivän suurin saavutus.

Helmikuussa rotarit pyysi mua tekemään Suomesta esitelmän, jonka esittäisin kokouksessa piakkoin. Vieläkään ei oo kuulunut mitään, enkä mä ees viitsi soittaa kenellekään ja kysellä mun kuukausirahan perään (joka on taas pari viikkoa myöhässä) ettei ne vaan muistaisi sitä esitelmää! Kyllä mä tiedän että siinä lopulta käy niin, että mulle ilmoitetaan samana päivänä "niin tänään on sitten kokous, tulethan pitämään sun esitelmän" ja mun pitäisi saada se esitelmä kasaan mutta mutta mutta... Eikä mulla edes ole koneella powerpointtia, joten esitelmä on vähän vaikea kasaan. Älkää kysykö tän tekniikan ihmelapsen "muokkaa kuvia paintilla ja picasalla, heitä mukaan vielä word ja windowsin kuvankatseluohjelma ja kuvittele että siitä tulee esitelmä"-metodista.

Paras keino olla stressaamatta asioista joita pitäisi saada aikaan on vaan unohtaa ne ja panikoida sitten kun on ihan pakko, vai mitä? Mä oon nähnyt viime päivinä Alannaa ja Jeannea paljon. Ollaan leivottu (mikrobrownieseja ja juustokakkua), tehty Alannan kotona brunssi jossa syötiin itsemme ähkyksi ylihyvistä pannukakuista, käyty elokuvissa ja katsottu pari elokuvaa mun kotonakin. Niin, ja rusketuttu uima-altaassa polskien!

Alannan hostsisko, Jeanne (Saksa), Alanna (USA) ja minä