Varsinaista päiväkotikäsitettä ei tunneta täällä, paitsi alempiluokkaisissa perheissä, joissa äitien täytyy mennä töihin ja saada lapsensa kunnalliseen päivähoitoon, kun ei ole varaa maksaa yksityiskoulusta. Jopa siis useimmat vuodenikäiset lapset käyvät "escolinhassa" eli "pikkukoulussa" yksityiskouluissa koulupuvut (mun koulupuvun esittelin täällä) päällään. Eräässä koulussa, jossa vierailin, ilmoitettiin ylpeinä, kuinka pienet aloittavat englannin opiskelun jo kolmevuotiaina ja espanjan neljävuotiaina. Kumma kun kumpaakaan kielistä ei silti osata vielä lukioikäisinäkään...
Ekaluokalle mennään viisivuotiaina, mutta käsittääkseni jo melko pian tämä muuttuu ja lapset tulevat aloittamaan koulun vain nelivuotiaina. Mä oon kaksi kertaa viikossa aamupäivät (klo 7:30-12) ekaluokkalaisten luokassa apuna, ja tuntuu kyllä hurjalta, kun lapsilla ei noiden neljän ja puolen tunnin aikana ole yhtään välituntia, jolloin pääsisi pihalle leikkimään ja päästelemään höyryjä. Puolessavälissä on evästauko, mutta senkin aikaa pitäisi jaksaa istua hiljaa paikallaan ja syödä. Sanomattakin selvää, ettei se onnistu ja lapset todellakin hyppivät seinille! Oon saanut myös huomata, kuinka brassit omaksuvat kovaäänisyyden jo pieninä, kun ekaluokkalaistenkin opettaja opettaa ihan sujuvasti huutamalla, että ääni kuuluisi metelin alta. Ei näytä häiritsevän ketään.
Koulunkäynti on jaettu aamu- ja iltapäivätunteihin. Ymmärtääkseni vanhemmat saavat valita, käyvätkö pienet oppilaat koulussa klo 7:30-12 vai iltapäivällä 13:30-18. Vähän vanhemmilla oppilailla on sitten koulua vain aamupäivän verran koko viikon ajan, ja lukioon mennessä (n. 15-vuotiaina) meidän koulussa koulua on kaksi kertaa viikossa myös iltapäivisin. Iltapäiväkoulupäivinä me mennään siis kotiin lounaalle ja palataan sitten vielä loppupäiväksi kouluun. Eri kouluissa käytännöt vaihtelevat. Kahdessa muussa kaupungin "tunnetuimmassa" koulussa iltapäivätunteja ei ole, mutta sen sijaan koulua on myös lauantaisin.
Päivän aikana on viisi (tai kymmenen, jos koulua on myös iltapäivällä) 45 minuutin mittaista tuntia. Joka tunnin välissä on viiden minuutin tauko, mutta oppilaat pysyvät luokassa ja seuraavan tunnin opettaja tulee luokkaan. Kolmen ensimmäisen tunnin jälkeen on parinkymmenen minuutin mittainen välitunti, jolloin koulun kahviosta voi ostaa välipalaa. Ja tietysti jokaisen tunnin ensimmäiset ja viimeiset viisi minuuttia on pelkkää sirkusta. Vieruskaverille jutellessa joutuu huutamaan, että saisi äänensä kuuluviin.
Muistiinpanoja tehdään jonkin verran vähemmän kuin Suomessa, ja yleensä vain opettaja kirjoittaa taulun täyteen tekstiä ja selittää asiat sen jälkeen. Oppilaat käyttävät tähän kuluvan ajan kätevästi keskenään jutusteluun. Kotiläksyjä en ole huomannut annettavan oikeastaan koskaan. Kokeita tuntuu olevan enemmän kuin meillä Suomessa, vaikka täälläkin vuosi on jaettu viiteen jaksoon (aineet ja lukujärjestys pysyvät siitä huolimatta samoina koko vuoden). Kokeet ovat kuitenkin yhden kaksipuolisen paperin tai korkeintaan kahden paperin mittaisia, ja suurin osa tehtävistä monivalintaa. Esseitä niihin ei kuulu, ja joskus tunneilla kirjoitettavien esseiden pituuden määrä kerrotaan riveinä. Yleensä esseen täytyy olla 25 rivin pituinen, eli noin yhden sivun. Yliopiston pääsykokeissa kuulemma jopa kolme sivua, voi kamalaa!
Yksi suuri ero Suomen kouluun verrattuna täällä on itsenäisyys - se näkyy lapsilla ja nuorilla vapaa-ajallakin, mutta myös koulussa. Suomilukiossa on ihan mahtavaa, kun kurssit saa valita itse ja järjestellä lukujärjestykset mielensä mukaan, ja koulunkäynnistä huolehditaan itse. Jos ei siis mene tunnille niin sitten ei mene, ja siitä kärsii itse myöhemmin. Samoin on ihan luonnollista, että koulusta voi poistua ja sinne voi kävellä sisään koska tahansa. Täällä kuitenkin koulu on ympäröity muureilla, ja portteja vartioi aina pari työntekijää. Ennen koulupäivän loppumista koulusta voi poistua vaan rehtorin luvalla (jolle vanhempi on soittanut). Joskus on jopa käynyt niin, ettei viimeisen tunnin opettaja ole ollut töissä, ja kotiinpääsyn sijaan meidän on vaan pitänyt istuskella sisäpihalla odottamassa, että kello soi.
Mulla ei todellakaan ole brassikoulusta oikein muuta hyvää sanottavaa, kuin että onhan se kivaa, että vielä lukiolaisetkin pääsee kotiin kolme kertaa viikossa jo puolen päivän aikaan! Mutta kyllä oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että Suomessa on ollut jotain poikkeuksellisen nerokkaita ihmisiä kehittämässä meidän koulujärjestelmää. Tällä viikolla oon tehnyt wilman kurssivalinnat ihan innosta puhkuen, suunnittelinkin niitä jo kuukausia etukäteen. Voi rakasrakasrakas suomilukio, kyllä mä lupaan ainakin ensimmäisten kouluviikkojen ajan ensi syksynä jaksaa puurtaa, ihan vaan jo sen takia, että koulusta saa poistua jos ei ole tuntia!
Päivän aikana on viisi (tai kymmenen, jos koulua on myös iltapäivällä) 45 minuutin mittaista tuntia. Joka tunnin välissä on viiden minuutin tauko, mutta oppilaat pysyvät luokassa ja seuraavan tunnin opettaja tulee luokkaan. Kolmen ensimmäisen tunnin jälkeen on parinkymmenen minuutin mittainen välitunti, jolloin koulun kahviosta voi ostaa välipalaa. Ja tietysti jokaisen tunnin ensimmäiset ja viimeiset viisi minuuttia on pelkkää sirkusta. Vieruskaverille jutellessa joutuu huutamaan, että saisi äänensä kuuluviin.
Muistiinpanoja tehdään jonkin verran vähemmän kuin Suomessa, ja yleensä vain opettaja kirjoittaa taulun täyteen tekstiä ja selittää asiat sen jälkeen. Oppilaat käyttävät tähän kuluvan ajan kätevästi keskenään jutusteluun. Kotiläksyjä en ole huomannut annettavan oikeastaan koskaan. Kokeita tuntuu olevan enemmän kuin meillä Suomessa, vaikka täälläkin vuosi on jaettu viiteen jaksoon (aineet ja lukujärjestys pysyvät siitä huolimatta samoina koko vuoden). Kokeet ovat kuitenkin yhden kaksipuolisen paperin tai korkeintaan kahden paperin mittaisia, ja suurin osa tehtävistä monivalintaa. Esseitä niihin ei kuulu, ja joskus tunneilla kirjoitettavien esseiden pituuden määrä kerrotaan riveinä. Yleensä esseen täytyy olla 25 rivin pituinen, eli noin yhden sivun. Yliopiston pääsykokeissa kuulemma jopa kolme sivua, voi kamalaa!
Yksi suuri ero Suomen kouluun verrattuna täällä on itsenäisyys - se näkyy lapsilla ja nuorilla vapaa-ajallakin, mutta myös koulussa. Suomilukiossa on ihan mahtavaa, kun kurssit saa valita itse ja järjestellä lukujärjestykset mielensä mukaan, ja koulunkäynnistä huolehditaan itse. Jos ei siis mene tunnille niin sitten ei mene, ja siitä kärsii itse myöhemmin. Samoin on ihan luonnollista, että koulusta voi poistua ja sinne voi kävellä sisään koska tahansa. Täällä kuitenkin koulu on ympäröity muureilla, ja portteja vartioi aina pari työntekijää. Ennen koulupäivän loppumista koulusta voi poistua vaan rehtorin luvalla (jolle vanhempi on soittanut). Joskus on jopa käynyt niin, ettei viimeisen tunnin opettaja ole ollut töissä, ja kotiinpääsyn sijaan meidän on vaan pitänyt istuskella sisäpihalla odottamassa, että kello soi.
Mulla ei todellakaan ole brassikoulusta oikein muuta hyvää sanottavaa, kuin että onhan se kivaa, että vielä lukiolaisetkin pääsee kotiin kolme kertaa viikossa jo puolen päivän aikaan! Mutta kyllä oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että Suomessa on ollut jotain poikkeuksellisen nerokkaita ihmisiä kehittämässä meidän koulujärjestelmää. Tällä viikolla oon tehnyt wilman kurssivalinnat ihan innosta puhkuen, suunnittelinkin niitä jo kuukausia etukäteen. Voi rakasrakasrakas suomilukio, kyllä mä lupaan ainakin ensimmäisten kouluviikkojen ajan ensi syksynä jaksaa puurtaa, ihan vaan jo sen takia, että koulusta saa poistua jos ei ole tuntia!
