fofaaaaaaaaa

Mãe osti mulle havaianasit sen kunniaksi että oon oppinut lisää portugalia. Nyt oon ihan oikee brasilialainen! Täällä pyörii telkkarissakin semmonen mainos, jossa koira syö aina havaianasit, ja isäntä ostaa sille jotkut halpikset pureskeltaviksi. Koira ei koskekaan niihin, koska sille kelpaa vaan aidot! Noita on vaikka mitä erilaisia ja eri malleja ja mä koin että noi sopi mun henkiseen ikään parhaiten. Onko mitään söpömpää!

Täällä laski lämpötilat yhtäkkiä siihen, mitä talven pitäiskin täällä olla. Tähän asti on ollut poikkeuksellisen lämmintä. En siis voi nyt käyttää noita mun uusia söpöläisiä :( Lämpöasteita on reilut kymmenen, mutta se tuntuu oikeesti paljon kylmemmältä täällä kun Suomessa! On niin kosteeta ja taloissa ei oo lämmitystä, eli periaatteessa sisällä on melkein yhtä kylmä kun ulkonakin. Ja ovia ja ikkunoita pidetään auki, ihan niin kun sillonkin kun on helle. En ymmärrä! Kuitenkin nää itekin on kylmissään, mutta vetää vaan takit päälle sisällä. Mulla ei edes oo täällä takkia, paitsi ihan ohut eikä se mahdu mun hupparin päälle.

Pari iltaa sitten ajattelin että pääsen suihkuun lämmittelemään, mutta sieltä tuli vaan semmosta haaleeta, vilpoisaa vettä! Sen jälkeen olin vielä enemmän jäässä. Puin päällekkäin suunnilleen kaikki vaatteet mitä mulla täällä on että tarkenin. Yöt oon nukkunut niin, että itseäkin naurattaa. Päällä t-paita, pitkähihainen paita, neuletakki ja kollarit, jalassa sukat ja villasukat ja peittoja kolme. Yksi tavallinen, yksi pelkkä ohut lakana ja yksi superpaksu viltti. Vähän silti paleltaa.

Enpä olisi arvannut, että saan olla Brasiliassa näin jäässä. Mutta kestän tän kyllä, koska ei mee kauaa siihen kun tuun kertomaan tänne kuinka "sain tänään taas lämpöhalvauksen".

Boa Vista da Aparecida

Viime perjantaina mun ei tarvinnu mennä kouluun kun me ajeltiin jo aamulla ensin Cascaveliin nappaamaan kyytiin mãen ystävä Margarida ja jatkettiin siitä matkaa Margaridan loma-asunnolle Boa Vista da Aparecidaan. Ajomatkaa Toledosta sinne kesti reilut puolitoista tuntia. Talo oli järven rannalla ja oikeesti hienompi kun sen Margaridan oma koti Cascavelissa! Vietettiin siellä koko viikonloppu ja porukkaa oli paikalla koko ajan lähemmäs kymmenen ihmistä, välillä jotkut lähti ja toiset tuli tilalle: Margaridan, sen miehen, mãen, pain, Dudan ja mun lisäksi oli ainakin Margaridan poika ja sen tyttöystävä, ystäväpariskunta, näiden poika, sen vaimo ja 2-vuotias poika ja satunnaisia naapureita ja tuttuja.

 Perjantaina oli tosi lämmin ja makoiltiin uima-altaalla, luin kirjaa kun sain viime viikolla Suomesta postia (!!!) ja uiskenneltiin uima-altaan kylmässä vedessä. Lauantaina ja sunnuntaina olikin sitten kylmä "talvisää". Mitään erityistä ei tehty, mutta oli silti kivaa, kun talo oli koko ajan täynnä porukkaa, syötiin hyvin ja mulla oli hyvää lukemista ja salmiakkia mukana, hahaa! Kävin Dudan kanssa välillä laiturilla syöttämässä pikkukaloille leipää ja tehtiin illalla pilkkopimeellä pihalla kärrynpyöriä, nähtiin TULIKÄRPÄSIÄ ja käytiin poimimassa karhunvatukoita.

Rotareiden kautta vaihtoon, osa 3 - haastattelu

Tää osio kertoo nimenomaan siitä, miten mun asiat meni. Riippuu ihan klubista, miten haastattelut toteutetaan.

Jännitin haastattelua kamalasti. Edellisenä päivänä aloin lukea netistä muiden kokemuksia (vaihtarifoorumilla on hyvä osio!) ja ajattelin etten ikinä selviä siitä, etten ollut yhtään valmistautunut. Monilla haastattelussa oli ollut kaikki hakijat yhtä aikaa, haastattelijoita pöytä täynnä ja kysymyksiä oli ollut politiikasta ja yhtäkkiä olikin kysytty jotain englanniksi.

Mun haastattelu pidettiin yhden ala-asteen opettajainhuoneessa. Monilla järjestöillähän se on vaan jossain kahvilassa ja haastattelija on vanha vaihtari, mutta tää ei ollut ihan niin rento. Ei kuitenkaan mikään kauheakaan, haastattelijoita oli neljä ja kaikki oli tosi kivoja. Olin ainoa haastateltava, toinen hakija oli haastateltu ennen mua. Ei multa mitään politiikasta kysytty ja puhuttiin vaan suomea. Tässä jotain esimerkkejä kysymyksistä:

"Miksi juuri sä olisit hyvä vaihtari/miksi juuri sut pitäisi lähettää?"

"Mitä mieltä sun vanhemmat on tästä?"

"Pystytkö hankkimaan tänne Suomeen tulevalle vaihtarille isäntäperheitä?"

"Onko sulla jo maatoiveita mietittynä, mitä jos et pääse niistä mihinkään?"

"Olisit vuoden pois, miltä se tuntuu?"

"Miksi haluat lähteä vaihtoon?"

Voi myös miettiä, onko itsellä jotain kysyttävää.

Lopuksi mut pyydettiin hetkeksi käytävään, ja kun mut kutsuttiin takaisin, mulle kerrottiin että mut oli päätetty lähettää Helsinkiin piirin presidentin haastateltavaksi. Se oli uusi käytäntö johtuen siitä, että viime vuosina sääntörikkomusten takia on lähetetty niin monia kotiin. Tän haastattelun sanottiin olevan tiukka. Mun piti muokata hakemusta, tehdä siitä "myyvä" ja lisätä pari puuttuvaa asiaa ja sitten vaan odotella haastattelukutsua.

Tässä vaiheessa en yhtään tiennyt, kuinka paljon hakijoita oli ja lähetettiinkö suunnilleen kaikki vähänkin sopivat hakijat Helsinkiin. Mun kaupungin klubit yhdessä (Riihimäki ja Riihimäki-Hausjärvi) lähetti molemmat vain yhden oppilaan maailmalle. Mulle kerrotiin, että toinenkin hakija lähtisi Helsinkiin ja voitaisiin mennä yhtä matkaa. Klubilaiset sanoi kuitenkin myös jotain siihen suuntaan että "kaikki muut on jo käyneet Helsingissä" enkä tiennyt, tarkoitettiinko sillä lähikaupunkien hakijoita vai muita hakijoita meidän klubien kautta.

Pari viikkoa haastattelukutsua odoteltuani laitoin klubin nuorisovaihtoasiamiehelle (samalle, jonka kanssa olin koko ajan ollut yhteydessä, jolle alunperin lähetin hakemuksen ym.) sähköpostia ja kysyin asiasta. Sieltä tulikin vastaus "Onneksi olkoon, valintasi on varmistunut!". Mut olikin siis jo siellä ekassa haastattelussa tavallaan valittu ja Helsingin-päästä tarvittiin enää varmistus.

Laitoin muuten aina aluksi kauhean virallisia sähköposteja nva:lle kun en oikein tiennyt miten pitäis kirjoittaa. Ekan kerran kun sieltä tuli viestin aloituksena "moi" niin rentouduin ja tajusin että hei, täähän on ihan tavallinen ja kiva ihminen ja voin puhua sille ihan normaalisti!

Jouduin vieläkin odottamaan kutsua Helsinkiin pari päivää. Sitten yhtenä viikonloppuna sain sähköpostia piirin puheenjohtajalta/presidentiltä ja se vielä soittikin mulle ja kuulosti tosi kivalta eikä mitenkään "viralliselta". Se oli valinnut mut lähteväksi Hausjärvi-Riihimäki-klubin kautta ja antoi yhteystiedot sen klubin nva:lle. Soittelin nva:lle samana päivänä "moi, mä lähden teiän klubin kautta vaihtoon!" Se oli vasta ollut kaksi viikkoa Aasiassa eikä oikein ollut perillä asioista mutta lupasi ottaa muhun yhteyttä vähän ajan päästä.

Lähdin toisen vaihtarin kanssa haastatteluun Helsinkiin jo parin päivän päästä. Se haastattelu sitten olikin kahvilassa. Puheenjohtaja oli tosi kiva vanhempi nainen ja me vaan juteltiin mukavia! Ei kysytty enää mitään kysymyksiä paitsi maavalinnoista, sitten se vaan kertoi meille eri maiden paikkamääristä, kevään koulutuksista, hakemusten täyttämisestä ym. Ja selvisipä tän tapaamisen syykin, eli joskus viime vuonna joku suuri rotareiden pamppujärjestö oli käynyt tarkistamassa Suomen toimintaa ja kaikesta tuli täydet kympit ja kaikki oli niin kun pitikin, mutta toivottiin vielä, että tämä puheenjohtaja tapaisi kaikki piirin vaihtoon lähtijät. Oli kyllä tosi kiva päästä puhumaan näistä asioista, varsinkin toisen vaihtarin kanssa höpötettiin koko ajan. Ja lopuksi se puheenjohtaja sanoi "Nähdään sitten keväällä koulutuksissa!" ja siinä vaiheessa tää alkoi tuntua todelliselta ja olin ihan onnessani.

melkein Amazonissa kävin

Näin välillä kannattaa esittää yli-innokasta bloggaajaa, niin sit voin taas koko kouluviikon olla silleen "lol joku blogi" ja laiskotella vaan ;) Joskus vaan iskee inspiraatio! Ja kun tuli kerrankin otettua valokuvia.

Kävin aamupäivällä mãen kanssa ruokakaupassa ja grillattiin kotona ruokaa. Iltapäivällä mãe, pai ja mä mentiin käymään isossa puistossa, johon avattiin toi allanäkyvä paikka joidenkin muistomerkiksi (en oikein ymmärtänyt, kenen, mutta sillä oli kai tekemistä joidenkin kuolleiden poikien kanssa, joista yks oli mãen kummipoika).

Tässä on kuvaa puiston toiselta puolelta. Joka paikassa istuskeli ihmisiä tuoleilla tai vilteillä syömässä eväitä. Uiminen on kielletty :( ja kun me mentiin tonne, joku 18-vuotias poika oli just hukkunut, ihmiset itki ja paikalla oli paloauto. Ei ambulanssia?


Sen jälkeen mentiin kattomaan hostvanhempien omistamaa tonttia, jolle ne rakennuttaa talon vuokrattavaksi. Pihaa oli tosi paljon ja se oli tommosta VIIDAKKOA!

se on LIAANI!!!!1

banaaneja! ne kasvaakin puussa noin päin!

jonkun linnun pesä! löytyy ylemmästäkin kuvasta, jos katsotte tarkkaan :)

näyttää mandariineiltä, mutta kuulemma ne olikin limão - tarkottaako se nyt sitten sitruunaa vai limeä.. limeksi luulin mutta google kääntäjä ei oo samaa mieltä

Rotareiden kautta vaihtoon, osa 2 - hakemus

Niille klubeille, joiden kautta hakee, lähetetään postitse tai sähköpostilla suunnilleen A4-kokoinen hakemus. Siihen kannattaa kertoa ihan perustietoja omasta koulunkäynnistä, varsinkin kielitaidosta, harrastuksista, väleistä perheeseen jne.

Keskiarvosta ei ainakaan mun klubissa paljon välitetty, kunhan pärjää koulussa ihan kohtalaisen hyvin eikä numerot ole suunnilleen vitosia kaikki :D Omasta luonteesta pyydetään tietysti kertomaan hakemuksessa ja mä nappasin kätevästi ominaisuuksia nuorisovaihdon sivuilta ja vähän muuntelin niitä: "Nuorelta edellytetään kohtuullisen hyvää koulumenestystä lukiossa, joustavuutta uusissa tilanteissa, esiintymiskykyä, stressinsietokykyä ja itsenäisyyttä. Ennen kaikkea on tärkeää, että nuori itse on oman lähtöpäätöksensä takana." Laitoin hakemukseen myös vähän jotain mun huonoista puolista, ainakin ujoudesta, mutta kun klubi halusi lähettää mut Helsinkiin seuraavaan haastatteluun niin ne pyysi mua poistamaan hakemuksesta kaiken huonon, hakemuksen piti kuulemma olla "myyvä". Eli turhaan niitä huonoja puolia sinne rupeaa kaunistelemaan, jättäkää vaan suosiolla kokonaan pois!

Tärkeitä asioita jotka kannattaa mainita on allergiat, erityisruokavaliot ja jos harrastaa jotain, jota olisi tärkeää päästä harrastamaan myös vaihtovuoden aikana. Loppuun sitten yhteystiedot, mä unohdin ne!

Hakemuksen lähettämisen jälkeen meni varmaan viikko kun sain vastauksen, että mua ei ole unohdettu ja muhun otettaisiin pian uudestaan yhteyttä. Jo parin päivän päästä siitä mua pyydettiin haastatteluun.