torstai 28. maaliskuuta 2013

brassipääsiäinen onkin suomen joulu

Mulla oli etukäteen jo sellainen käsitys, että täällä Brasiliassa pääsiäinen on isompi juttu kuin joulu. Taisin olla oikeassa. Tai vähintään pääsiäinen on ihan yhtä tärkeä juhla kuin joulu, toisin kuin Suomessa.

Suklaakaupasta kiemurteli taas tänään jono ulkopuolelle asti, ihan niin kuin jouluaattona. Ruokakaupassa oli lahjojen paketointipiste ja kaikki ostivat valtavia määriä suklaata vietäväksi sekä kotiin mutta myös lahjaksi ystäville, naapureille ja työntekijöille. Aika hassua, toinen joulu!

Me lähdetään huomenna Paranan osavaltion pääkaupunkiin Curitibaan viettämään tätä neljän päivän pääsiäislomaa. Mun hostsisko opiskelee siellä ja tämä allaoleva kori lähtee tuliaisiksi:


Täällä on myös tapana täyttää pääsiäismunia (muovisia) karamellisoiduilla maapähkinöillä ja sitten antaa niitä lahjaksi. Tämä oli mulle jo tuttu juttu, edellisessä perheessä joskus joulun alla puputin pähkinöitä siskon kanssa kun niillä oli edelleen niitä jäljellä viime pääsiäisestä :D


pieni muffinssivuoka liimattiin aina siinä pääsiäismunassa olevan reiän päälle. sitten se paperi vaan rikotaan kun ruvetaan syömään!

Tänään koulun jälkeen kävin manikyyrissä ja sen jälkeen näin tytöt kaupungilla. Joka keskiviikko keskustassa on feira eli pienet markkinat ja siellä on sillon paljon porukkaa liikenteessä. Me istuskeltiin puistossa juttelemassa ja tietysti syötiin vähän feiran herkkuja!
miksi blogger heitti tän kuvan näin päin :((
Palaillaan siis ensi viikolla kun tää Brasilian joulu numero kaksi on ohi! Pus!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

como o tempo passa

näyttää idylliseltä mutta istuttiin märällä ruohikolla ja tuolla tekolammikossa läiski koko ajan kaloja. iu

huomatkaa pitkät housut, WOU. täällä on syksy!
Kuvia muutaman päivän takaa. Edelleenkin on vaan ihanaa asua kävelymatkan, korkeintaan parinkymmenen minuutin, päässä kaikesta. On ihan parasta mennä tyttöjen kanssa lounaalle perjantaisin, kun koulu loppuu jo yhdeltätoista ja käydä elokuvissa useita kertoja kuussa, kun Suomessa kävin ehkä kerran vuodessa. Elokuvateatterin vanha setä kyseli jo kerran pitkästä aikaa meidät nähtyään, että koska me lähdetään takaisin kotiin. Oli huolestunut, kun meitä ei enää ollut näkynyt. Ei hätää, kolme kuukautta vielä.

KOLME?

Mun pitäisi nyt kai alkaa jotenkin erityisesti ottamaan kaikki irti näistä viimeisistä kuukausista. Olisihan täällä vielä paljon nähtävää ja koettavaa, mutta tiedän ajan loppuvan lopulta kesken. Samalla tavalla kuin Suomessa lähtöä odotellessakin kävi.

Tällä hetkellä meidän vaihtareiden to do-listalla ensimmäisenä on täydellisen pão de queijo-valmispakkauksen metsästäminen. Siis sellaisen, jossa on valmiina jauhot ja mausteet ja kaikki ja sekaan heitetään vaan nesteet. Niillä paketeilla voi sitten täyttää yhden matkalaukun.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

vuosi sitten

Mä selailen aina tylsinä iltoina vanhoja valokuvia koneella läpi. Vaikka ne on katsottu jo niin moneen kertaan niin silti ne on vaan ihania. Viime keväästä mulla on ihania muistoja niistä päivistä ja viikoista, jotka vietin mummon asunnossa lukion vieressä kun se oli paljon reissussa. Siitä oli niin helppoa mennä kouluun ja varsinkin koeviikolla vaan käydä tekemässä kokeet. Aamukymmeneltä kokeen tehtyä sai palata sohvannurkkaan katsomaan Frendejä ja lämmittämään ruuaksi jotain yhdessä Annin kanssa kokkailtua. Ekan kerran kun me vietettiin mummon kotona aikaa, Sofiakin oli mukana ja mä kirjotin siitä jo silloin täällä.

Tuntuu hassulta, kun tajusin, että siitä on nyt tasan vuosi. Missähän mä oon sitten ensi vuonna tähän aikaan?

Sillon leivottiin suukkoja, tänään leivoin vaihtarityttöjen kanssa browniesseja.
Mulla on tää tietsikan taustakuvana nyt. Pus ystäväni <3
Olin sillon omenahullu. Sen jälkeen oon käyny läpi ainakin banaanit ja persikat täällä ollessa, mitähän keksin seuraavaksi?
Oli niin "keväinen" sää! Tänään talsin pitkät housut jalassa hiki päässä tuolla auringossa, vaikka aiemmin olin palellut syksyisessä aamussa huppari päällä.
Tänään tuli kahdeksan kuukautta täyteen Brasiliassa! Reilut kolme kuukautta enää jäljellä, iiiiiik. Toivottavasti blogi on pystyssä vielä vuodenkin päästä niin voin sitten taas kertoa maaliskuun 2014 kuulumisia ja vertailla niitä kahteen edelliseen vuoteen...

torstai 21. maaliskuuta 2013

vaihtareiden elämää

kyllä, meitä on vaan kolme.
Arki rullaa normaalisti. Edelleen me nähdään vaihtarityttöjen kesken paljon, välillä mun kotona ja välillä ostoskeskuksessa. Ollaan kokkailtu lisää, katsottu lisää elokuvia ja vaan pälpätetty keskenämme loputtomiin.

Kameraa oon laiska kantamaan mukana (tai kaivamaan esiin) joten oon vaan räpsinyt muutamia vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia.





ollaan me kerran syöty terveellisestikin
Me  yritettiin tulkita tota tekstiä vaikka kuinka kauan ja suurimmaksi osaksi saatiinkin se selvitettyä, mutta siis noi on ihan kun jotain venäjän aakkosia! Kuka oikein kirjottaa noin???
Sunnuntaina pailla (hostisällä) oli synttärit ja me järjestettiin sille yllätysjuhlat niin, että kaikki vieraat tuli aamupalalle. Mä heräsin kuudelta aamulla leipomaan pullaa mãen järjestellessä kaikkea muuta. Ja kun pullataikina on aina niin himoittavan hyvää niin arvatkaa oliko siinä vaiheessa paha olo kun se ihana aamupala oli tarjolla? Yhyyyy. Mutta kaikki kehui mun "kanelileipiä" ja pyysi reseptiä! Jos jonkun pitää joskus tarjota brasilialaisille (meksikolaisetkin on varma) jotain suomalaista niin korvapuustit on varma menestys!

Viikonloppuna kävin myös mãen mukana sen kummitytön synttäreillä. Siellä oli tarjolla kondensoidusta maidosta keitetystä massasta tehtyjä pikku hahmoja ja sain ottaa niitä pari mukaan että voisin ottaa kotona valokuvan, kun ei ollut kameraa eikä edes kännykkää siellä mukana.

Myös hostveli Juniorille lähetettiin juhlaherkkuja viemisiksi, kun se oli jossain kokouksessa koko päivän. Kotimatkalla me haettiin se ja sen kaksi kaveria kyytiin. Annoin takapenkille lautasellisen synttäriherkkuja, mutta kielsin syömästä niitä pikku otuksia, kun halusin niistä vielä kuvan. Koko matkan pojat puheli "voi kun tekis mieli syödä toi pingviini" ja kun päästiin kotiin ja laskin sen lautasen keittiön pöydälle, niin... Pingviiniltä oli syöty pää!

Junior juoksi vaan karkuun ja väitti että se oli sen kaveri!







surullista
sitten me tuunailtiin sitä ketsupilla ja pikkuhaarukalla
Aika raaka pikku pingviinin kohtalo. Ettei teille kaikille jäisi ihan paha mieli, tässä vielä loppukevennys. Näin paljon mua huvittaa nykyään suomeen skypetys.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

haastettu

Sain Heidiltä haasteen, kiitos!

OHJEET:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan  heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestäni

1. Suunnitelmat ahdistaa mua, vaikka tiedän että lopuksi kun vaan lähtee niin on hauskaa, niin mun tekee mieli aina vaan jäädä turvallisesti kotiin.
2. En voisi elää ilman suklaata.
3. Inhoan esiintymistä.
4. Edelliseen liittyen, kaikista kamalinta mitä mut voi laittaa tekemään on näytteleminen.
5. Viihdyn ulkona parhaiten iltaisin kun on hämärää ja viileää.
6. Musta on tullut viime aikoina ihme herkkis, kaikkia telkkariohjelmia ja elokuvia katsoessa olen milloin mistäkin syystä vedet silmissä.
7. Loukkaannun helposti pikkuasioista ja pahoitan mieleni.
8. Kammoksun kaikkea romanttista.
9. En tykkää semmosista yksikätisistä halauksista. Halatkaa kunnolla jos halaatte!
10. Rupesin tykkäämään tomaatista ja maissista vasta viime kesänä.
11. Mun vaatekaappi ei pysy siivouksen jälkeen siistinä edes viikkoa.

11 haastekysymystä

1. Mikä oli parasta viime kesässä?
Kaikki kavereiden kanssa vietetyt hetket, Annin kanssa tehty reissu Luxemburgiin kavereiden luo ja tietysti tänne Brasiliaan lähtö!

2. Teitkö uuden vuoden lupauksen? Jos teit niin onko se pitänyt?
En, en mä kuitenkaan olisi saanut sitä pidettyä!

3. Ootko riippuvainen jostain?
Netistä ja omasta ajasta. Mun on pakko saada joka päivä viettää aikaa ihan yksikseni!

4. Lempipaikka Suomessa?
Mun vanhempien kotikaupunki Lieksa Itä-Suomessa. Mulla asuu siellä edelleen isovanhempia ja sinne pitää päästä aina lomilla käymään. Pikkukaupunki täynnä järviä, varsinkin kesäisin siellä on ihanaa.

5. Paras telkkarisarja?
Katon hirveesti eri hömppäkomediasarjoja, niistä parhaimpina pitää mainita How I met your mother ja Puumanainen (muita on sitten ainakin Frendit, Moderni perhe ja New girl!).

6. Kuvaile kolmella adjektiivilla millaista on sun elämä 10 vuoden päästä.
Apua, en mä osaa adjektiiveja keksiä! Älä kiusaa suomen kielen kanssa takkuilevaa vaihtaria! :D Mutta mä toivon että kymmenen vuoden päästä mun elämään kuuluisi edelleen jossain määrin eri kulttuureja ja kieliä, ehkä työn muodossa, sekä perhe ja onnellisuutta.

7. Ihailetko jotakin? Mitä?
No esimerkiksi sitä, miten hienosti ihmiset suhtautuu täällä lapsiin. Jos jossain julkisella paikalla itkee lapsi, kukaan ei katso pahasti vaan yrittää auttaa. Ja yleisesti kaikki tuntuu tykkäävän lapsista, jopa mun 14-vuotias hostveli hoitaa innoissaan pientä naapurintyttöä. Aika erilaista touhua kuin mitä Suomessa usein näkee.

8. Mikä on sun horoskooppimerkki ja luetko horoskooppeja?
Oinas, ja luen silloin jos sattuu jostain lehdestä silmään.

9. Jos saisit 500€ shoppailurahaa niin mitä ostaisit ekaksi?
Ostaisin jonkun ihanan kesämekon, multa puuttui semmoinen koko kesän täällä ja edelleen kun lämpimiä päiviä riittää niin kaipailisin jotain täydellistä mekkoa!

10. Mikä on ollut paras vuosi tähän asti sun elämässä?
Jos ei lasketa niitä vuosia kun olin pieni ja elämä oli vaan "jihuu leikin tänään barbeilla" tai "eiihhhhh pitää mennä päiväkotiin"-juttuja niin viime vuosi ja tää vuosi on varmaan olleet parhaita.

11. Mitä oot syönyt tänään?
Hahaa, paras kysymys! Aamupalaksi söin pão de queijon eli semmosen juustoleipäpalleron ja suklaamuroja sekä banaanin. Ruuaksi kanaa, riisiä ja salaattia ja välipalaksi vetelin taas muroja ja banaanin sekä leipää jossa oli päällä hostmummon tekemää persikkahilloa. nomnomnom