estou em casa

Lensin São Paulosta Foz do Iguaçuun, mun kotikaupungin Toledon lähimmälle lentokentälle torstaina. Me kaikki maaleiriläiset lähettiin yhessä jo seittemän aikaan aamulla lentokentälle, koska ensimmäisillä lähti lennot jo aamulla. Mulla lähti viimeisenä meistä kaikista, neljän jälkeen iltapäivällä. Onneksi Vilma oli kentällä melkein yhtä pitkään kun mäkin ja odottelu meni yhessä ihan kivasti.

Lento laskeutui välissä Curitibaan, osavaltio Paranán pääkaupunkiin, mutta onneksi varmistin aluksi mun vieressä istuvalta naiselta, että se sama kone jatkaa vielä Foz do Iguaçuun. Istuin siis kiltisti paikallani kun melkein koko kone tyhjeni Curitibassa, se siivottiin ja lopulta sisään tuli uusia matkustajia ja jatkettiin matkaa.

vasemmalla ensin täti eli portugaliksi tia, sitten mãe ja pai

Me jäätiin ensin Foz do Iguaçuun kahdeksi yöksi hostisän eli pain siskon luo, koska lauantaina pailla oli rotarikokous Foz do Iguaçussa. Perjantaina mut vietiin jo sinne Paraguayhin shoppailureissulle ja illalla käytiin vielä ostoskeskuksessa kaupoissa ja syömässä. Lauantaina odoteltiin hotellilla rotarikokouksen ajan ja käytiin parissa pikkukaupassa. Sitten ajettiin peltojen ja pikkukaupunkien poikki mun KOTIkaupunkiin!

maissipeltoa!

siellä mun kotikaupunki näkyy ekaa kertaa!

Täällä kotona oon nyt ollut kolme päivää. Perhe on tosi mukava, mulla on siis vanhempina kuuskymppinen pariskunta ja tässä pyörii myös koko ajan niiden kaksi aikuista poikaa, vaimot ja nuoremman pojan 7-vuotias tyttö. Kerron talosta lisää myöhemmin kun saan otettua kuvia.

Ekan kerran kun menin täällä kotona suihkuun, sieltä tuli vaan ihan tulikuumaa vettä. Olisin varmaan saanut palovammoja jos olisin mennyt kokonaan sinne alle :DDd Suihkun jälkeen kylppärissä oli kamala savunhaju ja pelkäsin että nyt mun takia jossain palaa, mutta onneksi myöhemmin sinä päivänä mãe kertoi että naapuri oli tehnyt ulos tulen ja sieltä tuli paljon savua. 

Miksi naapuri teki ulos tulen?? 

Duda haluu aina kirjottaa omaa päiväkirjaa kun mäkin kirjotan :)

Arki lähti tänään kunnolla käyntiin kun menin ekaa kertaa kouluun. Jouduin samalle luokalle -97 ja -98 syntyneiden kanssa, ja luokassa oli kyllä semmonen meininkikin :D Siirrettiin kelloa, käytettiin opettajan käsidesiä kymmenen kertaa joka tunnilla ja aina kun tuli pienikin tilaisuus, kaikki huusi toistensa päälle ja hyppi ympäri luokkaa. Toivottavasti pystyn vaihtamaan luokkaa, että saisin olla edes vähän vanhempien kanssa. Oli kaikki kyllä mukavia, mutta tunsin itteni kauheen vanhaksi ja viisaaksi enkä mä oo tottunu semmoseen,  hahah!

Kerron koulusta tarkemmin sitten kun viitsin sinnekin raahata kameran ja muutenkin tiiän koko systeemistä enemmän, tänään olin aika hukassa.

En oo vielä käynyt missään rotarikokouksessa enkä tiiä, koska meen. Onneksi mãe lupasi tulla ekalla kerralla mukaan. Nää myös kysyi multa, mihin kirkkoon kuulun. Brasiliassa uskonto on tosi tärkeä asia, yleensä käydään katolisessa kirkossa joka viikko. Mä sanoin, että oon protestantti, niin kun meille neuvottiin São Paulon leirillä, koska nää mieltää luterilaisuuden vaan jonkunlaiseksi kultiksi. No, sitten kaupungille ajettaessa mulle osoiteltiin autosta "THIS IS YOUR CHURCHI" (mãe lausuu aina vokaalit kaikkien sanojen loppuun, myös DOGGY, maito on MIUKI...) ja ne aiko viedä mut joka viikko YKSIN sinne kirkkoon :DD apua, hädissäni selitin etten käy Suomessa ikinä kirkossa ja voisin joskus käydä niiden mukana katsomassa, minkälaista katolisessa kirkossa on mutta mun ei tarvii mennä "MY CHURCHIIN". Kuitenkin mãen mielestä mun kai pitää käydä ees jossain vaiheessa siellä luterilaisessakin kirkossa, saa nähdä koska... Se siis todella vielä osoittautui luterilaiseksi, mutta kun täällä Etelä-Brasiliassa on paljon eurooppalaisia ihmisiä niin siellä kirkossa kaikki on kuulemma saksalaisia. Ei senkään takia yhtään innostaisi edes käydä siellä, näkemässä saksalaisia ihmisiä ja kuulemassa saksan kieltä.  

Murehdin etukäteen ihan turhaan tämmösiä asioita, pitäisi vaan antaa olla. Ne näkee sitten aikanaan, miten järjestyy.

Kokeilen varmaan nyt välillä semmoista päiväkirjamallista kirjoittamista tännekin, kun mulla tulee nyt kirjotettua tosi paljon päiväkirjaan ja sieltä olisi nopeaa napsia bloginkin puolelle kaikki tärkeimmät asiat. Saisitte sitten useammin tietää kuulumisia ja siinä tulisi hyvää katsausta mun tavalliseen arkeen. Mutta kivasti siis menee, ja odotan kovasti että mulle muodostuu tänne ihan oikea oma elämä ja portugalin kieli alkaa sujua!