eroavaisuuksia

Ruoka

Riisiä ja papuja syödään melkein joka kodissa joka päivä, ja monet saattaa kysyä "missä ruoka?" jos niitä ei ole tarjolla.

Lihaa syödään tosi paljon, kalaa vähän. Meille sanottiin maaleirillä "jos haluatte syödä täällä ollessa kalaa, syökää nyt, koska perheissä ette sitä saa".

Perunan tilalla syödään enemmän keitettyä maniokkia tai erilaisia bataatista tehtyjä "muusseja".

Hiilihydraatteja syödään hirvittävät määrät. Samalla aterialla voi olla tarjolla sekä riisiä, perunaa/maniokkia/bataattia että pastaa.

Ihmisten tietämys ravintoasioista on tosi huonoa. Suomessa tiedetään, mitä kannattaa syödä ja kuinka paljon, mitä ravintoaineita pitää saada ja mistä niitä saa, on lautasmallit, ruokapyramidit ja muut. Täällä ei edes opeteta koulussa terveystietoa ja sen huomaa kyllä juurikin ruuan suhteen.

Kaikkeen laitetaan öljyä, etikkaa, suolaa tai jotain kastiketta. Vihanneksia varsinkin harvoin löytää ruokapöydästä "raikkaina", ja oon monta kertaa meinannu saada slaagin kun oon laittanu onnellisena esimerkiksi keitettyä porkkanaa suuhun ja se onkin uinut etikassa ja suolassa.

Coca-colaa juodaan huomattavan paljon, ruokajuomana oon nähnyt sitä varmaan joka paikassa missä oon syönyt. Mä haluun juoda vettä, ja kaikki aina ihmettelee sitä ja hostvanhemmat kertoo ihmisille kuinka "hän pitää vedestä!".

Kahvi on tosi tummaa ja siihen laitetaan hurjasti sokeria. Sitä juodaan vaan pikkuruinen kupillinen.

Appelsiinit pitää kuoria veitsellä samalla tavalla kun esimerkiksi omenat, niistä ei vaan lähde kuoret irti käsin niin kun Suomessa.

Koti ja arki

Vessapaperit heitetään roskikseen.

Kaikilla hyvin/normaalisti toimeentulevilla on kotona "palvelijat". Ainakin tässä mun nykyisessä kodissa meidän palvelija vaan siivoaa, ja mãe on mukana siinäkin esimerkiksi tiskaamassa ja silittämässä vaatteita.

Monissa kodeissa kuitenkaan ei kuulemma välttämättä edes äiti osaa laittaa ruokaa, koska sitä varten on palkattu joku, eikä lapset oo ehkä koskaan pedannu omaa sänkyään. Tää on siksi niin yleistä, että kun perheellä on tarpeeksi rahaa palkata palvelija (enkä usko että palkat on kovinkaan huimat), niin ne antaa silloin työpaikan jollekin huonosti toimeentulevalle.

Tiskit pestään semmosella sienellä eikä tiskiharjalla.

Kaikki pesee itse omat alusvaatteensa.

Tosi monet naiset käy esimerkiksi kerran viikossa manikyyrissä. Hinta on euroissa jopa reilusti alle kympin.

Kaupoissa myyjä ja/tai työntekijä pakkaa ostokset pieniin muovipusseihin valmiiksi. Jos käyt ostamassa ihan hyvän määrän ruokaa, pusseja voi hyvinkin olla se kymmenen. Yleensä vielä tehdään niin, että samanlaiset tuotteet tai vaikka pelkät maitotuotteet on yhdessä pussissa, ja seuraavia varten otetaan taas uusi pussi vaikkei edellinen olisikaan täynnä.

Palveluita on paljon. Maaleirillä kerrottiin, että jos vaikka on päänsärky, voi soittaa apteekkiin ja joku juoksupoika käy kiikuttamassa särkylääkkeen kotiovelle. Kerran kävin mãen kanssa lähimmässä ruokakaupassa kävellen ja kun lähdettiin, mãe vaan viittasi työntekijäpojan mukaan, ja se poikaparka työnsi ostoskärryt meidän perässä kotiin asti ja kantoi vielä kassit ovensuuhun.

Junaliikennettä ei Brasiliassa juuri ole, junalla ei voi kulkea mihinkään.

Palvelut on halpoja, koska niitä tekevät ihmiset on "alempiluokkaisia", kouluttamattomia, joille ei tarvitse maksaa suurta palkkaa.

Samasta syystä myös ravintoloissa syöminen on halpaa, joskus jopa puolet halvempaa kuin Suomessa.

Vaatteet on kalliita! Peruspaidoista joutuu helposti pulittamaan sen kolme-neljäkymppiä - euroissa.

Täällä on kaikilla kaasuliedet. Mun mielestä ne on pelottavia.

Ihmiset

Vähänkin vaaleenruskeatukkaiset on ilman muuta blondeja. Sellaiset, joilla on meidän suomalaisten mielestä ihan normaalit ruskeat hiukset.

Ihmiset on tosi äänekkäitä, kaikki huutaa, nauraa ja laulaa niin että talo raikuu.

Sitä omaa tilaa, johon suomalaiset on tottuneet, ei ole. Kun jutellaan toiselle, tullaan ihan naamaan kiinni, ja mä edelleen peräännyn vaistomaisesti koko ajan taaksepäin :D

Toisten hiuksia kosketellaan ja silitellään - kuinkahan monta kertaa mun hiukset on menny ihan huonosti ku ne on ollu tarkasti aseteltuna ja sit joku on tullu ja ruvennu siirtelee :@ Muutenkin vaan kaverin ohi kävellessä saatetaan silittää käsivarresta tai taputtaa olkapäälle. Mä tykkään siitä kamalasti, siitä tulee hyvä mieli aina!

Ihmiset ei ole itseään kohtaan niin hirveän kriittisiä kuin Suomessa, kaikki on paljon itsevarmempia. Joku voi esimerkiksi ihan hyvin sanoa itsestään olevansa kaunis.

Vieraat ihmiset alkaa jutella usein keskenään. Ruokakaupassa joku mies selitti mulle ettei jotain sokeria myydä kahden kilon pakkauksissa. Myöntelin vaan ja tuijottelin hetken sen seurana sokerihyllyä.

Uskonto on tosi tärkeä asia, Brasilia on katolinen maa ja monet ihmiset käy kirkossa kerran viikossa jollei useamminkin. Mä ajattelin, että luterilainen kirkko olisi yhtä "rauhallinen" kuin Suomessa, mutta siellä leirillä jumalanpalveluksen lopussa suurin osa leiriläisistä itki ja olin ihan varma että on tapahtunut jotain kamalaa kun en ymmärtänyt, mistä oli puhuttu :D Kuitenkin kävi ilmi, että ne vaan itki sitä saarnaa joka oli pidetty synneistä ja Jeesuksen rakkaudesta ja muusta. Uskontoon siis suhtaudutaan tosi kiihkeästi.