loppu

Mä sanoin toissailtana heipat Toledolle ja lähdin bussilla Andradinaan Gustavon perheen luo. Täältä me ajellaan huomenaamuna São Pauloon sukulaisten kotiin. Maanantaiaamuna Gustavo on perillä täällä Brasiliassa ja mä pääsen vihdoin tapaamaan mun kolmannen veljen! Sitten Gustavon perhe lähtee takaisin Andradinaan ja mä jään São Pauloon yöksi suomalaisen Pinjan luo, ja tiistai-iltapäivänä mä ja yhdeksän muuta suomalaista lähdetään kohti Suomea! En tiedä, pääsenkö päivittämään blogia enää São Paulosta joten tää saattaa olla viimeinen postaus jonka kirjoitan mun vaihtovuoden aikana!

Matkalaukku on pakattu ja se painaa 29 kiloa, joten ehkä selviän sen kanssa ilman mitään järkyttäviä ylipainomaksuja (vaikka ihan varmasti se painaa ainakin pari kiloa enemmän sitten parin päivän päästä lähtiessä). Tuliaisetkin on hankittu, ainakin melkein. Uskomatonta miten vuosi voi mennä näin nopeasti ja toisaalta miten kummalliselta tuntuu ajatus palaamisesta siihen samaan vanhaan elämään Suomessa. Mä oon itse muuttunut, onko siellä muka vieläkin kaikki ihan samanlaista? En osaa sanoa oonko valmis lähtemään vai en. Aiemmin luulin olevani, mutta tää on vaan niin hämmentävää.

Kai mun kuitenkin nyt on aika lähteä, kun tietokoneen virustentorjuntaohjelma valittaa päivitysten tilan olevan kriittinen ja Anni saapui tänään Suomeen!

Ehdin vielä ottamaan viimeistä kertaa alle kymmenen euron mani- ja pedikyyritkin ennen lähtöä! To do-lista taitaa olla suurinpiirtein täytetty.

Kohta nähdään, Suomi! Mun vaihtovuosi on ohi!