miksi näin

Alanna lähti tänään kotimatkalle. Tää viimeinen viikko me vietettiin tiiviisti yhdessä ja toteutettiin vielä niitä viimeisiä asioita, joita Alanna halusi ehtiä tekemään. Tärkeintä oli kuitenkin se, että me saatiin vielä viettää aikaa keskenämme.

Tererêtä, mukibrownieta ja Courgar townia auringossa uima-altaalla.

Yökyläilyä mun kotona - teetä, suklaata, salaisuuksia ja kaikki kolme vierekkäin samassa sängyssä.

Laukkujen pakkaamista.

Mun ja Jeannen Alannalle maksama (kymmenen euron!!) mani- ja pedikyyri - jalkoja ja niiden koskemista inhoava kesti sen urheasti.

Mun ja Jeannen salassa valokuvista, "do you remember when..."-lappusista ja pitkistä kirjeistä kokoama muistoalbumi, joka piilotettiin Alannan reppuun ennen lähtöä.

Ja sitten ne heipat.

Miksi pitää saada niin hyviä ystäviä, jos niiden luona ei voi pysyä?

Ja heipoista toipumiset, kaupan kautta peiton alle.

Céline tuli myös vielä Cascavelistä

Tän kokoinen lusikallinen suklaajäätelöä auttoi vähän.